Suolakurkkuja, Marianne ja muuta makeaa – Chymoksen tähdenlento Toijalassa

Veljekset Karhumäen lentokuvauksen elokuussa 1950 ottama kuva Chymoksen Toijalan-tehtaista. Tuolloin tehdasta oli jo laajettettu, ja etualalla oleva varastorakennuskin oli saanut lisää pituutta.

Chymoslaiset Maija-Liisa Viertola (vas.) ja Leena Kauria tutustumassa Viertolan entiseen työpaikkaan.

Viisitoista entistä Chymoksen työntekijää ja heidän omaisiaan vieraili viime viikolla Akaassa tutustumassa vuosina 1944–1952 Toijalassa evakossa toimineen tehtaan tiloihin. Akaan Verhoomon ajoneuvoverhoilijamestari Terhi Strengell, joka veljensä Juha-Pekka Nordin kanssa omistaa kaikki tehdaskiinteistöt, esitteli tiloja retkeläisille.

Retkeläisten illallisilla julkistettiin Chymoksella Lappeenrannassa 27 vuotta johtajien sihteerinä toimineen Leena Kaurian kirjoittama kirja Tähdenlento Toijalassa – Tarina Chymos-tehtaasta.

Kannaksen murtuminen ajoi tehtaan evakkoon

Puna-armeija tehtyä kesäkuussa 1944 läpimurron Karjalan Kannaksella määräsivät viranomaiset kesäkuun lopulla Chymoksen tehtaan evakuoitavaksi Lappeenrannasta. Suomalaisten rintama oli pettänyt, eikä tuolloin vielä tiedetty, koska tilanne saadaan hallintaan. Viipurikin oli menetetty.

Ensimmäiseksi marmeladituotannon koneet ja materiaali siirrettiin Hämeenlinnaan Mensa Oy:lle. Makeis- ja suklaakoneista osa varastoitiin Parolaan Marja Oy:n tiloihin. Chymoksen pääkonttori ja yhtiön johto siirtyivät myös Hämeenlinnaan.

Jos Lappeenrantakin menetetään

Yhtiön johto pelkäsi Lappeenrannan jäävän rauhanteossa rajan väärälle puolelle ja alkoi etsiä tehtaalle paikkaa sisemmältä Suomesta. Paikaksi valikoitui Toijala hyvien liikenneyhteyksien ja materiaalien kuljetusmahdollisuuksien vuoksi.

Retkeläiset potretissa lounaan jälkeen.

Lokakuun 14. päivänä 1944 allekirjoitettiin kauppakirja, jossa Akaan kunta myi Chymoksen toimitusjohtajalle Jukka Tammenoksalle perustettavana olevan Chymos Export Osakeyhtiö -nimisen yhtiön nimiin Iso-Pennolan tilasta Nahkialan kylästä 8,5 hehtaarin määräalan.

Rakennustyöt Toijalassa aloitettiin 11. maaliskuuta 1945. Tehdasalueen rakennukset suunnitteli helsinkiläinen arkkitehti Aulis Kalma.

Asunnot ja tehdas nousivat Nahkialaan nopeasti

Ensimmäisinä valmistuivat asuintalot: isännöitsijän talo, konttori, jossa oli myös asuntoja, ja asuinrakennus sekä insinöörien ja mestareiden talo. Nämä olivat kaikki kaksikerroksisia puurakennuksia ja kaksi niistä on remontoituna asumiskäytössä tänäkin päivänä.

Seuraavaksi valmistuivat 150 hengen ruokala, voimalaitos ja sen 35-metrinen savupiippu. Rakennusaikaista työmaaruokalaa hoiti akaalainen kauppias Vilho A. Aalto.

Ensimmäistä varsinaista tehdasrakennusta oli rakentamassa noin 80 henkilöä ja sen harjakaiset pidettiin 13.8.1945.

Raaka-ainepula viivästytti tuotantoa

Vaikka Chymoksen makeisvalmistuksen koneet siirrettiin uuteen tehdasrakennukseen Toijalaan, sattiin karamellien ja suklaan valmistusta vielä odottaa raaka-aineiden vaikean saannin, säännöstelyn ja puutten vuoksi.

Akaan kaupungin yrityskoordinaattori Jukka Turunen (kolmas oikealta) kertoi Chymoksen retkeläisille Akaan kaupungin elinkeinoasioista.

Ensimmäisenä aloitettiin suolakurkkujen säilöntä ja tomaattisalaatin valmistus.

Samaan aikaan olivat muurarit ja rapparit työssä toisessa kerroksessa eli suklaatehtaassa. Suklaakoneiden asennusta viimeisteltiin ja kaakaopapujen maahantuontia odoteltiin. Kolmannen kerroksen karamellitehtaassa olivat karamellikoneet starttivalmiina ja joulun alla 1946 aloitettiin lakritsin valmistus.

Vasta syyskuussa 1947 Elinkeinotoiminnan säännöstelytoimikunta antoi Chymokselle luvan suklaa-, makeis- ja vihannessäilyketehtaan siirtoon Lappeenrannasta Toijalan kauppalaan.

Mariannesta tuli menestys

Chymoksen Marianne piparminttusuklaakaramelli syntyi Toijalan tehtaalla vuonna 1948. Sen kehittelivät karamellimestarit Aimo Martikainen ja Antti Österman. Aluksi karamellia myytiin nimellä Piparminttusuklaakaramelli. Vuosikymmenien aikana karamellia on myyty monenlaisissa pakkauksissa; pusseissa, boxeissa, kartonkikotelossa peltitölkeissä ja muovirasioissa.

Marianne-karamelli syntyi Toijalassa. Karamellista tuli menestystuote. Mariannen tuotanto alkoi 1949.

Vuodesta 1953 lähtien karamelli on tunnettu kautta maan nimellä Marianne, ja se on ollut kautta aikojen yksi suosituimmista karamelleista Suomessa.

Marianne-nimen ja sen käärepaperin, kuten niin monet muutkin käärepakkaukset, piirsi Lappeenrannan tehtaalla graafikkona toiminut taiteilija Aimo Vuorinen.  Syyskuussa 90 vuotta täyttävä, Loimaalla syntynyt Aimo Vuorinen oli mukana chymoslaisten Toijalan-retkellä.

Chymokselle tehtyjen töiden lisäksi Vuorinen tunnetaan myös näytelmien ja kuunnelmien tekijänä. Hän on kirjoittanut muun muassa Votkaturistit-komedian ja kirjoittanut nimimerkillä Kuiskaaja Etelä-Saimaa-lehteen.

Karamelliosasto on kuin karamelli

Akaassa vieraat, joista vain yksi on aikoinaan ollut työssä Toijalan Chymoksella, ihastelivat tehtaan yläkerrassa kauniita ja valoisia tiloja, vanerikattoja ja panelilla päällystettyjä pilareita. Posti, joka kiinteistön myöhemmin omisti, ei ole purkanut tai pilannut sisällä mitään.

– Tänne yläkertaan saisi upeat kokoustilat, oli monen kommentti.

Vieraista ainoa Toijalan Chymoksella työskennellyt oli 90-vuotias Maija-Liisa Viertola.

– Olen omaa sukua Kaskela ja syntynyt Viialassa. Myöhemin asuimme Rätössä, mistä muutimme Sääksmäen Saarioispuoelle. Sieltä poljin polkupyörällä töihin viisi vuotta. Toimin karamellinkeittäjänä. Sitten muutin tehtaan mukana Lappeenrantaan. Lappeenrannassa toimin työnvalvojana ja viimeksi tuotekehityspuolella, Viertola kertoo.

Maija-Liisa Viertola säilyttänyt yhteydet Akaaseen, ja hänelle tulee myös paikallislehti Akaan Seutu, jonka Viertola lukee tarkkaan.

Ahdinko pakotti takaisin Lappeenrantaan

Chymoksen taloudellinen tilanne oli vuoteen 1952 mennessä heikentynyt niin, että rahoittajapankki esitti yhtiölle kolme vaihtoehtoa 1) toimintaa jatketaan Lappeenrannassa 2) toimintaa jatketaan Toijalassa 3) toimintaa jatketaan molemmilla paikkakunnilla. Kolmatta vaihtoehtoa pankki ei suositellut.

Chymoksen johto valitsi ensimmäisen vaihtoehdon. Ilmoitus toiminnan loppumisesta Toijalassa oli monelle järkytys. Toijalan henkilökunnasta lähti tiettävästi 18 työntekijää Lappeenrantaan, mutta useimmat heistä palasivat takaisin jo muutaman viikon kuluttua. Loppuvuodesta 1952 Toijalan kiinteistöt myytiin Posti- ja lennätinlaitokselle.

TERVE!

Tämä sisältö on lehden tilaajille.
AS DIGI tutustumistarjous 8 viikkoa 3,90 €.