Ahti Kääriäinen (vas.) oli Ari Salosen ohjaaman Viialan työpajan ensimmäinen asiakas kesäkuussa 2014. Tämän sillan kunnostaminen oli yksi Ahdin mieleenpainuvimmista työpajatöistä, sillä sitä oli mukavaa tehdä kauniissa paikassa joen varrella.
Ahti Kääriäinen jäi tyhjän päälle, kun tivoliyrityksen toiminta loppui. Työ loppui kuin seinään 30 vuoden jälkeen. Työvoimatoimiston kehotuksesta Kääriäinen käveli vasta avatun Viialan työpajan ovelle tietämättä mitä odottaa. Pakolliseen kuntouttavaan työtoimintaan lähteminen ei tuntunut mukavalta, joskaan ei työ tivolissakaan ollut enää aikoihin ollut mielekästä.
Työpajan ohjaaja Ari Salonen oli myöhässä. Hänkin oli uudessa tilanteessa, sillä Ahti oli aivan ensimmäinen asiakas, joka työpajalle kirjautui. Salosella riitti työnsarkaa muutenkin, koska samaan aikaan hän oli aloittelemassa Toijalassa työpaja Horisontin ohjaajana ja rekrytoimassa ohjaajia Mastotien varikon ja Kylmäkosken työpajoille.
Jo ensimmäisellä viikolla asiakkaita alkoi tulla Viialaan lisää, mutta Ahti oli se aivan ensimmäinen, jolta Salonen sai hämmentyneen puhelun: ”Olenko minä tullut oikeaan paikkaan?”
Siitä alkoi työpajan tilojen järjestely ja toiminnan käynnistäminen. Viialan työttömien yhdistyksen aikaisemmin käyttämät tilat oli tyhjennettävä turhasta roinasta.
– Tämä oli täynnä romua. Siinä sitten kannettiin ulos monta lavallista kaikenlaista tavaraa. Siinä se alku meni, Ahti Kääriäinen kertoo.
Tehtävää ja tekijöitä on riittänyt
Ensimmäisen vuoden aikana työpajassa työskenteli kymmenisen henkeä, mutta määrä alkoi nopeasti kasvaa toiminnan vakiinnuttua. Viidessä vuodessa porukka on kasvanut noin 40 henkeen. Osa Ahdin kanssa työpajalla työskennelleistä on muuttanut toiselle paikkakunnalle tai kuollut. Jotkut onnekkaat ovat päässeet palaamaan työelämäänkin tai siirtyneet eläkkeelle.
Kaupungin järjestämän kuntouttavan työtoiminnan ydin on avustavien töiden tekeminen pääasiassa kiinteistöjen ja ulkoalueiden parissa. Viialan työpajalla on myös tietotekniikkatoimintaa ja pyörien kunnostustoimintaa, joilla yksikön palveluja on laajennettu.
Ahti on ollut kaikki viisi vuotta työkeikoilla käyvässä liikkuvassa ryhmässä. Komennuksia on ollut kaikenlaisia lumen kolaamisesta koulujen muuttoihin ja pulpettien huoltamiseen.
– Enpä oikeastaan ole juuri oleskellut täällä työpajalla. Kun tulen aamulla paikalle, juomme kahvit, ja saan kuulla, minne tänään mennään.
Miehelle on jäänyt erityisesti mieleen muutaman vuoden takaa muisto Tarpianjoen ylittävän puusillan korjausprojektista Viialassa, jota mies teki kesän ajan parin muun työpajalaisen kanssa. Sillan kaiteet hoidettiin ja maalattiin ja molempien päiden rampit rakennettiin uudelleen. Myös sillan kaiteen jatkeeksi tehty suojakaide on Ahdin ja kumppaneiden kätten tuotosta.
– Se oli kyllä paras homma, joka minulla on ollut. Olihan se nyt hieno paikka töiden tekemiseen kesällä. Toimme tarvittavan puutavaran siihen rantaan ja sahasimme siellä, Ahti toteaa.
”Jos vaikka lepäisi hetkisen”
Ahti Kääriäinen käy Viialan pajalla töissä kerran viikossa tiistaisin, neljä tuntia kerrallaan. Se on työvoimatoimiston asettama vähimmäismäärä, joka riittää kuntouttavan työtoiminnan vaatimuksen täyttämiseen. Muina päivinä mies on kotosalla ja lukee kirjoja. Silloin tällöin työpajakeikatkin suuntautuvat kirjastoon.
Ahti ei koe kuntouttavaa työtoimintaa varsinaisesti itselleen iloa tuottavaksi ajanvietteeksi, mutta kertoo sen silti olevan hänelle tärkeää.
– Tämä katkaisee viikkoni, ja saan jotakin tekemistä. Ei se voi niin olla, että istun pelkästään kotona kaikki päivät.
Lokakuussa Ahdin matka Viialan työpajassa päättyy, sillä hän alkaa saada Kelalta työttömyyskorvauksen sijaan ikääntyville pitkäaikaistyöttömille tarkoitettua niin sanottua eläketukea. Sen valtio maksaa työttömälle ilman vaatimusta kuntouttavaan työtoimintaan osallistumisesta. Ensi keväänä Kääriäinen pääsee lopulta varsinaiselle eläkkeelle.
Ari Salosen mukaan Viialan työpajassa ei järjestetä työtä tai ajanvietettä vapaaehtoisesti puuhaa kaipaaville, vaan toiminta keskittyy nimenomaan työvoimatoimiston määräämän kuntouttavan työtoiminnan ohjaamiseen. Ahti ei vielä osaa sanoa, jääkö hän kaipaamaan viikoittaista työpajapäivää.
– Enpä osaa sanoa, sen näkee sitten. Se on kuitenkin aivan selvää, että jotain keksin tämän tilalle juuri siksi, että saan viikkooni vaihtelua. Jokin harrastus pitää olla, Ahti toteaa päättäväisesti.
– Ensin voisin kuitenkin hiukan levähtää. Jospa vaikka hankkisin kiikkustuolin ja istuisin viikon. Sitten voin alkaa varovasti keinua, hän naurahtaa.
Viialan työpajan toiminnan alkamisesta tuli kesäkuun 10. päivä kuluneeksi viisi vuotta. Työpajan väki juhlistaa toiminnan 5-vuotista taivalta kesäkuun lopussa Arajärven leirikeskuksessa herkuttelun ja kuluneiden vuosien muistelun merkeissä.
Lue lisää:
Kaupungin kuntouttava työtoiminta laajeni Viialaan
Tämä sisältö on lehden tilaajille.
Tutustu 5 viikkoa vain 1,90 €.
Viimeisimmät kommentit