Luontokuvaaja metsästää hetkiä – lopputuloksena syntyvä kuva ei ole valokuvaamisen ainoa anti

Auringonnousu Toijalan Sataman laiturilta kuvattuna. Kuva Ilkka Laukkanen.

Mitään ei näy, mutta Ilkka Laukkanen havahtuu ääneen: kaulushaikara piileskelee Terisjärven rantakaislikossa. Akaalainen Laukkanen tuntee sekä linnut että maaston. Hän käy mielellään kuvaamassa luontoa ja sen eläimistöä Terissaaren maisemissa.

– Täällä on paljon vettä ympärillä ja lukuisia erilaisia eläimiä. Kuvaan myös auringonnousuja ja -laskuja sekä kuutamoita.

Myös tähtitaivas kiinnostaa Laukkasta, ja sen kuvaamiseen olosuhteet ovat Terissaaressa usein otolliset. Ilkka Laukkasen kuvat ovat tulleet monelle tutuiksi hänen ryhdyttyään julkaisemaan luontokuviaan Facebookin Akaalaiset-ryhmässä.

– Tarkoitus on ollut tuoda esille koko Akaan hyviä, kauniita puolia. Siksi olen ottanutkin kuvia tasapuolisesti Kylmäkoskelta, Toijalasta ja Viialasta. Kylmäkoskella on kaunista maalaismaisemaa sekä pimeämpiä paikkoja, joissa on hyvä kuvata Linnunrataa.

Linnunrata Lontilassa kuvattuna. Kuva Ilkka Laukkanen.

 

Akaalainen Ilkka Laukkanen uskoo suomalaisten luontosuhteen olevan kunnossa. Luonnossa liikkuvat osaavat lähtökohtaisesti kunnioittaa luontoa. Kuva Antti Luukkanen

Sommittelu yhdistää taiteita

Laukkanen kertoo harrastaneensa valokuvaamista vakavasti vasta muutaman vuoden, mutta harrastus on tuttu jo lapsuusvuosilta. Kuvaaminen kuului Laukkasen isän mielipuuhiin, ja niinpä poikakin oppi lajin salat jo nuorena. Kuvia mies on siis ottanut ahkerasti jo ennen kuin kamerat muuttuivat digitaalisiksi.

Valokuvaamista voi harrastaa monella tasolla. Moni nappailee mielellään kännykkäkameralla kuvia omaa silmäänsä miellyttävistä maisemista tai tilanteista. Toisaalta kuvaamiseen vakavammin suhtautuvilla tavoitteet voivat olla todella korkealla. Laukkasen mielestä valokuvaaminen on monilla tavoin yhteydessä muihin taiteenlajeihin.

– Esimerkiksi maalaamisessa ja valokuvaamisessa on paljon samoja piirteitä, kuten sommittelu. Olen aina ollut jossain määrin kiinnostunut kuvataiteesta, ja olen maalaillut itsekin.

Luontokuvaaja suosittelee kaikkia kokeilemaan luonnossa kuvaamista. Tärkeintä on pitää kamera mukana ja valmiina. Luonnossa upeat hetket voivat mennä sekunneissa ohi. Kuva Antti Luukkanen

Yhteisö opettaa

Luontoa kuvattaessa valokuvaus yhdistyy usein myös lajibongailuun. Linnut ovat Laukkaselle tuttuja, mutta hän korostaa, ettei varsinaisesti juokse tiettyjen eläinten perässä. Sen sijaan luonnon kuvaamisella on hänelle syvällisempi merkitys.

– Olen hetkien metsästäjä. Haluan vangita ja kokea niitä. Kuvaamisen hetki on tärkeä, jopa tärkeämpi kuin itse lopputulos.

Hetken kiteytyminen otettuun valokuvaan varmistuu vasta, kun kuvaa katsotaan.

– Tietenkin lopputuloksen täytyy tyydyttää itseä, mutta jos siihen muutkin ihmiset reagoivat, niin todennäköisesti hetki on pystytty vangitsemaan.

Pirkanmaalla toimii aktiivinen luontokuvausyhteisö, jossa on muitakin akaalaisia jäseniä. Laukkanen kiittelee ryhmältä saamaansa oppia. Kuvaaminen kun on taito, jota vannoutunutkin harrastaja voi vielä kehittää.

– Olen oppinut paljon kuvausporukkamme jäseniltä. Ryhmässä on myös tähtitaivaan ja muiden taivaan ilmiöiden erikoisasiantuntija. On todella mielenkiintoista, kun pääsee kehittämään itseään tällaisessa porukassa.

Vanajan ylle nouseva täysikuu Terissaaresta päin katsottuna. Kuva Ilkka Laukkanen

 

Yksinäinen lintu Terissaaren pakkasaamun auringonnousussa.

 

Luontokuvauksessa voi ennakkoluulottomasti kokeilla erilaisiakin ratkaisuja. Terissaaressa lepakoita kuvatessaan Ilkka Laukkanen on hyödyntänyt myös henkilökuvauksessa käytettyä studiosalamaa.

Kännykkäkamerallakin pärjää

Luonnossa liikkuminen on jo itsessään arvokasta, mutta lisäviehätystä puuhaan tuo vuodenaikojen vaihtelu. Suomen luonto näyttää eri aikoina kovin erilaiselta. Laukkanen sanoo, että talvi aiheuttaa omat haasteensa kuvauskalustolle. Erityisesti valon määrään kannattaa kiinnittää huomiota.

– Kaikki vuodenajat ovat omalla tavallaan hienoja. Keväällä ja syksyllä liikkuvat tietysti muuttolinnut. Syksyllä värit ovat parhaimmillaan, ja keväällä luonto herää henkiin. Talvella hienoja ovat tietysti revontulet. Satuin onnekseni olemaan helmikuun lopussa Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa ja sain vihdoin kuvattua revontulimyrskyn.

Luonnossa kuvaamista Laukkanen suosittelee kaikille. Välineistön ei pidä antaa olla esteenä.

– Hämäräkuvaus voi vaatia parempaa kalustoa, mutta muuten puhelimen kamerallakin pärjää. Kännykkäkamerat ovat kehittyneet valtavasti, ja erot ovat jo aika pieniä. Se riippuu tietysti siitäkin, missä kuvia julkaisee: sosiaalinen media heikentää kuvien laatua, mikä tasoittaa laatueroja.

Laukkanen antaa vielä luontokuvauksesta kiinnostuneille yhden hyvän neuvon.

– Paras kamera on se, joka on mukana.

Silkkiuikkujen lemmenrituaalit Vanajan ilta-auringossa. Laukkanen ei hae erikseen mitään tiettyjä lajeja kuvattavaksi, vaan toimii tilanteen ehdoilla. Tässä on saatu vangittua silkkiuikkujen tunnetta sisältävä keskinäinen hetki.

 

TERVE!

Tämä sisältö on lehden tilaajille.
Tutustu 8 viikkoa vain 3,90 €.