”Tällä hetkellä en keksi mitään syytä, miksi en voisi jäädä” – Vili Kurkela viihtyy opettajan työssään Malediiveilla

Malediiveilla yksityisen Suomi-koulun opettajana työskentelevän Vili Kurkelan kotiovelta on 30 metriä meren rantaan.

Kun Vili Kurkela vastaa sovittuna aikana WhatsApp-puheluun, kello on Akaassa 11. Malediiveilla se on 13, ja koska on perjantai ja Malediivit on muslimimaa, Kurkelalla on vapaapäivä. Hän ehtii siis mainiosti kertoa nykyisestä elämäntilanteestaan.

Viialassa koulunsa käynyt ja Keskustan koulussa ja Viialan yhtenäiskoulussa viime vuoden loppuun saakka opettajana toiminut Kurkela asuu nyt pienellä Villingilin saarella. Se on yksi Malediivien noin 1200 saaresta ja sijaitsee muutaman minuutin lauttamatkan päässä viereisellä saarella olevasta pääkaupungista Malésta. Siellä puolestaan on Kurkelan työpaikka, yksityinen Finland International School Maldives, joka on osa Educonnect -nimistä sikäläistä yritystä.

– Tuli niin mielenkiintoinen tarjous ja ainutkertainen mahdollisuus lähteä tekemään oman alansa töitä ihan muussa maassa ja kulttuurissa ja eri kielellä, että en voinut kieltäytyä. Kv-hommat ovat kiinnostaneet aina, mutta olin ajatellut, että se ei ole itselle mahdollista, Kurkela kertoo viime vuonna tekemästään ratkaisusta.

Kurkela aloitti työt Malediiveilla, Intian eteläkärjen lounaispuolella, tammikuussa, jolloin myös uutukaisen koulun toiminta käynnistyi. Suomen kesään mennessä suurimmat erot meikäläisen ja päiväntasaajalaisen koulun ja koulutuksen välillä ovat tulleet selväksi.

– Täällähän on hyvin paljon yksityiskouluja. Pääkaupunkisaarella niitä on varmaan toistakymmentä. Se ei ole uusi juttu, mutta suomalainen koulu ja toimintakulttuuri ja opetussuunnitelma ovat täysin uusia juttuja paikallisille.

Finland International School Maldives -koulun oppilaat ovat Vili Kurkelan mukaan innostuneita ja motivoituneita.

Muiden koulujen läksyt vievät aikaa ja rahaa

Suomalaisen koulun Malediiveille tuomia mullistavia muutoksia ovat olleet muun muassa läksyt, kokeet ja välitunnit.

– Välitunnit ovat oppilaiden mielestä paras juttu. Niitä ei täällä muissa kouluissa ole, ja se on ollut yksi myyntivalteista niille vanhemmille, jotka ymmärtävät, että ei 8-vuotias voi kuutta tuntia istua nököttää pulpetissa.

Samalla kampuksella toimii myös australialainen yksityiskoulu ja -päiväkoti, ja pienellä sisäpihalla on parhaimmillaan kolmatta sataa 3–12-vuotiasta lasta pyörimässä.

– Siellä ne palaavat futista, ovat kiipeilytelineissä ja tekevät kärrynpyöriä ja heiluttavat hulavanteita sulassa sovussa. Täällä eletään muutenkin hyvin ahtaasti, joten ehkä täällä opitaan huomioimaan toisten liikkeet. Hyvin vähän on ollut mitään kahnauksia tai törmäilyjä, Kurkela kuvaa välituntitoimintaa.

Mitä kokeisiin tulee, Malediiveilla on totuttu monissa maissa standardoituihin testeihin. Hyppy suomalaisen opetussuunnitelman mukaisiin kokeisiin ja muuhun arviointiin on ollut iso muutos opettajille, lapsille ja vanhemmille.

– Testaaminen on muutenkin yksi suurimmista kansainvälisen debatin aiheista. Täällä on erilaisia kouluja ja opetussuunnitelmia, ja seuraan mielenkiinnolla, mitä pidemmän aikavälin vaikutuksia sillä on oppimiseen, Kurkela sanoo.

Myös läksyissä suomalaisen koulun lähtökohta on suomalainen, ja se vasta onkin jotain ihan uutta malediivilaislapsille ja heidän vanhemmilleen.

– Täällä on ollut tapana tehdä oppikirjaa ja kuitata joka sivu. Vanhemmat ovat seuranneet, onko kaikki tehty ja onko opettaja kuitannut. Se on ollut se mittari, miten koulussa menee.

Viikonloppuisin lasten työmäärä on ollut Kurkelan mukaan hirveä.

– Valtavasti läksyjä ja vaikeita läksyjä. Oppilaat eivät ole pärjänneet niiden kanssa, ja on jouduttu palkkaamaan yksityisopettajia. Vanhemmat ovat joutuneet käyttämään paljon aikaa ja rahaa läksyjen ja tehtävien tekemiseen kotona.

Finland International School Maldivesissa tavoite on, että oppilas pystyy itse tekemään läksyt kotona, ja ne ovat oppilaan läksyjä. Iso muutos on myös se, että kaikissa oppiaineissa ei ole oppilaalle omaa oppikirjaa, josta tehtäisiin tehtävä toisensa jälkeen paikallaan istuen. Suomi-koulun monipuolisemmat opetusmetodit ovat herättäneet myös ihmetystä.

– Minullekin on tullut tästä muutama kysely omien oppilaiden vanhemmilta. Epäilykset ovat hävinneet, kun on istuttu alas ja selitetty, ja vanhemmat ovat keskustelleet lastensa kanssa ja huomanneet, että lapsi oppii, vaikka oppikirjaa ei jossain aineessa ole.

Vili Kurkela opettaa Finland International School Maldivesin kolmosluokkaa. Luokalla on 50 oppilasta ja Kurkelan lisäksi kaksi paikallista opettajaa.

Opettajat nauttivat vapaudesta ja vastuusta

Finland International School Maldivesissa on luokat 1–3 sekä yhdysluokka 4–5. Jokaisella luokalla on 50 oppilasta ja kolme opettajaa.

Suomesta kouluun valittiin neljä luokanopettajaa ja yksi erityisopettaja, joten jokaisella luokkatasolla on yksi suomalainen ja kaksi malediivilaista opettajaa. Vili Kurkela opettaa kolmatta luokkaa kahden malediivilaisopettajan kanssa.

– Mitään virallista hierarkiaa ei ole, mutta tiedostettu asia on, että meillä suomalaisilla on korkeampi koulutus ja meidät on palkattu tänne myös asiantuntijaroolissa.

Kurkelan työhön kuuluu myös muiden opettajien ammattitaidon ja toimintakulttuurin kehittäminen.

– Paikalliset kollegat ovat äärimmäisen innostuneita ja lahjakkaita ja osaavia. Heidät on rekrytoitu tiukalla seulalla, hän kehuu.

Heille suurin muutos on ollut se, että kaikki ei ole enää valmiiksi määriteltyä.

– He ovat kehuneet paljon sitä, että ensimmäistä kertaa heillä on vapautta ja vastuuta ja luottamusta, ja he saavat vaikuttaa siihen, mitä tehdään ja miten tehdään. Siinä meidän suomalaisten opettajien ammattitaidon ja kokemuksen rooli on kaikista suurin, että me näytämme ja opetamme, miten tunteja ja jaksoja voidaan suunnitella ilman että joku muu on suunnitellut ne.

Myös oppilaan tuen tarpeen määrittely ja oppilashuolto toimivat hyvin pitkälti samalla tavalla kuin Akaassa ja muualla Suomessa. Erityisopettaja toimii joko luokissa tai ottaa pienemmän ryhmän oppilaita omaan työtilaansa.

Oppimisen ilo eroaa Suomesta

Vili Kurkelan mukaan Malediiveilla kaikissa muissa kouluissa on hyvin pienet luokkahuoneet. Suomi-koulussa luokan 50 oppilasta ovat samassa tilassa, jota voidaan rajata ja muuttaa.

– Meidänkin rakennuksessamme oli vielä viime vuonna samassa tilassa kolme eri luokkaa ja jokaisessa vähän yli 20 oppilasta. Väliseinät on nyt purettu, ja meillä on pulpettirivien sijaan sekä pöytäpaikkoja että säkkituoleja ja tilaa työskennellä. Lapset pystyvät itsekin funtsimaan, mikä on semmoinen tehtävä, jota on parempi tehdä lattialla.

Kurkelalle englannin kielen käyttö opetuksessa sekä luokan suuri oppilasmäärä ovat vaatineet oman totuttelunsa.

– On täytynyt miettiä, miten sanon englanniksi monet asiat, jotka tulevat automaattisesti suomeksi. Ja kun on 50 oppilasta, niin nyt vasta alkaa tuntua, että on joku yhteys ja tunnen oppilaat. Äärimmäisen pitkään siinä meni.

Myös uusi työviikkorytmi on ollut mielenkiintoinen muutos. Yksi oppilas kysyikin Kurkelalta keväällä, onko ollut vaikeata muuttaa työviikkoa niin, että aloittaa työt sunnuntaina ja lopettaa torstaina.

– On todella vaikea, Kurkela vastasi.

– Työviikon viimeistä päivää miettii jatkuvasti automaationa ja sanoo perjantai. Paikalliset sitten ihmettelevät ja sanovat, että ei kai me perjantaina töitä tehdä.

Pohjimmiltaan työ ja oppilaat ovat kuitenkin samanlaisia kuin Suomessa.

– Meillä on hyvin erilaisia oppilaita sekä kognitiivisilta taidoiltaan että sosioemotionaalisilta taidoiltaan. Vaikka olemme yksityiskoulu, kaikki eivät ole kympin oppilaita ja ilman mitään käytöshaasteita. Samojen asioiden kanssa täällä työskennellään, ja opettajan työssä ainakin minun kokemuksellani perusasiat ovat täysin samat.

Kurkelan mukaan hänen nykyisen työpaikkansa oppilasaineksessa on kuitenkin Suomeen verrattuna yksi iso ero.

– En tiedä johtuuko se siitä, että tämä on yksityiskoulu, mutta oppimisen ilossa ja motivaatiossa on eroa. Oppilaat ovat ensimmäisestä päivästä saakka olleet äärimmäisen innokkaita kaikkeen tekemiseen.

Se ainakin liittyy Kurkelan mukaan yksityiskouluun, että vanhempienkin suhtautuminen on erilainen.

– Vanhemmat ovat valinneet juuri meidän koulun, ja he maksavat koulunkäynnistä, joten työssä on myös tulosvastuupuoli. Totta kai Suomessakin opettajan täytyy näitä miettiä, mutta vanhemmilla motivaattori on hieman eri.

Kurkela arvelee, että vanhempien kiinnostus ja lasten innostus saattavat liittyä myös koulun merkitykseen koko valtiolle. Hänen mukaansa Malediiveilla on menossa sillä saralla kova kehitystyö.

– Luulen, että täällä uskotaan koulun ja kouluttautumisen merkitykseen. Sillä on tarina, mikä Suomessa ehkä menneinä vuosikymmeninä on muuttunut. Varmaan monet täysin uudet jutut kuten puukäsityöt myös ruokkivat innokkuutta oppia uusia asioita.

Suomi-koulu on ison profiilin juttu

Ulkomaalaisia, franchising-periaatteella toimivia yksityiskouluja on Malediiveilla useita. Kurkelan omat oppilaat kävivät kaksi ensimmäistä luokkaa saman firman australialaista yksityiskoulua ja monet myös yksityisen esikoulun ja päiväkodin. Ennen käynnistymistään Suomi-koulu oli vain yksi uusi koulu, vaan eipä ole enää.

– Minun käsittääkseni viime vuonna lähes kaikki ilmoittautuneet saivat paikan. Varmaan monella vanhemmalla oli ennakkoluuloja, että mikähän uusi systeemi tämä on. Nyt suosio on noussut, kun vanhemmat ovat kuulleet positiivisia asioita. Meillä on muista kouluista pitkät jonot oppilaita, jotka odottavat pääsyä tänne.

Kurkelan mukaan Suomi-koulu on Malediiveilla muutenkin ison profiilin juttu.

– Opetusministeri oli avaamassa koulua, ja Suomen suurlähettiläskin oli avajaisissa vieraana. Ministeriön puolella ollaan tyytyväisiä, ja kulttuurista ja koulutuksesta vastaava varapresidenttikin on käynyt tutustumassa, Kurkela luettelee.

Odotukset ovat nostaneet myös riman korkealle.

– Kyllä se on iso juttu, minkälaiset ovat toiveet ja minkälainen on vastuu. Ei parane mokailla. Mutta ei meillä sellaista ole, että emme voisi toimia tai puuttua oppilaiden tekemisiin siksi, että tämä on yksityiskoulu. Asioita hoidetaan niin kuin Suomessa.

Suomen menestys kansainvälisissä oppimisvertailuissa on nostanut esiin mahdollisuuden hyödyntää maamme koulusysteemiä vientituotteena. Vili Kurkelan mielestä siinä voidaan ehdottomasti onnistua, mutta helppoa se ei ole.

– Täytyy pitää mielessä, että koulu ei ole mikään valmis vientituote. Sen täytyy sulautua aina paikalliseen yhteiskuntaan ja toimintakulttuuriin.

Koulun sijaan vientituotteeksi käy koulutusosaaminen.

– Tämäkin projekti on tehty äärimmäisen hyvin. Etukäteen käytiin suuri määrä keskusteluja opettajien ja vanhempien ja ministeriön ihmisten kanssa, ja suomalainen opetussuunnitelma on muokattu ja käännetty meidän koululle.

Kurkela myöntää olevansa siinä mielessä idealisti, että hän uskoo oppimiseen ja oppilaisiin sijoittamisen oleva hyväksi kaikille.

– Se ei ole nollasummapeliä, että jos Malediiveilla lapset alkavat oppia paremmin, olisi se joltain muulta pois. Kyllä koulutustason lisääminen on koko ihmiskunnalle hyvä. Mutta uskon, että se auttaa Suomea saamaan diplomaattiyhteyksiä ja muiden alojen yritysten yhteyksiä eri maiden kanssa.

Vili Kurkela on viettänyt vapaa-aikaansa Malediiveilla muun muassa sukeltaen sekä palmun alla kirjaa lukien. Tällä hetkellä Kurkela ajattelee, että voisi olla Maleediiveilla pidempäänkin kuin kaksi vuotta.

30 metriä kotiovelta koralliriutalle

Finland International School Maldivesissa on lapsia noin kymmenestä maasta ympäri maailmaa. Myös osa paikallisista lapsista on Vili Kurkelan mukaan asunut Australiassa tai Briteissä ja muuttanut sitten perheen kanssa takaisin Malediiveille.

– Meillä on hyvin kansainvälinen ja avoin meininki.

Kurkelan oppilaat ovat myös äärimmäisen kiinnostuneita Suomesta.

– He kyselevät ihan hullun lailla. Olemme olleet kirjeenvaihdossa Viialan yhtenäiskoulun 2A-luokan kanssa, jonka oppilaat ovat saman ikäisiä kuin kolmosluokkalaiset täällä. Niitä kirjeitä minun oppilaani täällä lueskelevat ja ihmettelevät ja mielellään kirjoittavat takaisin.

Oppilaat selittävät myös päivittäin, kuinka he haluavat lähteä Suomeen.

– Muutama väittää, että kun lukuvuosi marraskuussa loppuu, he lähtevät vanhempiensa kanssa Suomeen. Mielenkiinnolla odotan, saavatko he matkan onnistumaan.

Kurkela itse aikoo matkustaa Suomeen seuraavan kerran viimeistään jouluksi. Silloin on takana puolet kahden vuoden työsopimuksesta, mutta jo nyt häntä on kyselty Malediiveille pysyvämmin.

Malediivien pääkaupungissa Maléssa on tiivis ja ruuhkainen tunnelma. Vili Kurkela kulkee töihin lautalla ja taksilla.

– Jatkosta on ollut alustavaa puhetta. Toki kaksi vuotta on pitkä aika, ja vielä on onneksi aikaa miettiä, mutta tällä hetkellä en keksi mitään syytä, miksi en voisi jäädä. Tämä on äärimmäisen hyvä paikka tehdä töitä. Firma hoitaa työn ulkopuoliset asiat hyvin, ja työpaikalla on erittäin hyvä ilmapiiri ja innokas, kuunteleva ja kehittävä meininki, Kurkela iloitsee.

Lämpötila Malediiveilla on pysytellyt koko lailla tasaisesti 32 asteen tuntumassa, ja vapaa-aikakin on maistunut, vaikka sen kuluttamiseen on rajallisemmat mahdollisuudet kuin edellisessä kotikaupungissa Tampereella.

– Auringonoton ja palmun alla kirjan lukemisen lisäksi olen muun muassa snorklannut. Asunnolta on 30 metriä kotirantaan, jossa on koralliriutta. Siitä vaan räpylät jalkaan, jos siltä tuntuu.

TERVE!

Tämä sisältö on lehden tilaajille.
Tutustu 5 viikkoa vain 1,90 €.