Pääkirjoitus: Viimeinen suuri

 

 

Kunnallisneuvos Seppo Tiura on poissa. Suuri vahva aihkimänty on kaatunut.

Seppo Tiura oli viimeinen suuri vaikuttaja joukosta, johon kuuluivat Pekka Välimäki ja Ilpo Vaittinen Kylmäkoskelta, Toimi Tähkävuori, Toivo Seppänen ja Erkki Laine Toijalasta sekä Kosti Jokinen, Reijo Vaden ja Usko Uotila Viialasta. Heitä kaikkia yhdisti pyyteetön ja määrätietoinen halu rakentaa omaa kotiseutuaan yhä paremmaksi paikaksi aikalaisille ja tuleville sukupolville.

Kyky nähdä kauas on luottamushenkilön tärkeimpiä ominaisuuksia. Seppo Tiura näki kauas. Maanviljelijänä hänen täytyi tilansa tulevaisuutta miettiessään ymmärtää vuoden kierto. Ollessaan lihateollisuuden luottamustehtävissä hän näki suuruuden ekonomian tärkeyden, mutta vei perille tuottajien mielipiteen tarvittaessa hyvinkin selväsanaisesti.

Euroopan unioni oli Seppo Tiuran mielestä Suomelle mahdollisuus, ei uhka. Hän perehtyi unionin maatalouspolitiikkaan seikkaperäisesti ja saattoi joskus oikaista unionilla pelottelijoita sarkastisestikin. Kun tietää, on vapaa!

Suuria kokonaisuuksia Seppo Tiura opetteli hallitsemaan myös Tampereen seudun seutukaavaliitossa ja myöhemmin maakuntaliitossakin. Luottamustehtävissä Tiuralle kertyi verkosto, ja hän saattoi tarvittaessa soittaa maan pääministerillekin.

Maanviljelyksen edellytyksiä ja tulevaisuutta Seppo Tiura pohti usein historian kautta. Sontulantien varren tilojen historiaa kertoessaan hän samalla kertoi talonpojan arjesta ja maatalouden edellytyksistä. Seppo Tiura oli tavattoman sivistynyt mies, luki paljon ja väitteli mielellään pilke silmäkulmassa aiheesta kuin aiheesta kenen kanssa tahansa, oli sitten vastassa kalastaja Pentti Linkola tai kenraali Antti Numminen.

Joukkoja on johdettava edestä. Tätä johtamisen viisautta reservin upseeri Seppo Tiura korosti Akaan Seudussa olleessa 80-vuotishaastattelussaan. Hän suri Akaan kaupunginjohtajatilannetta ja kehotti luottamushenkilöitä ottamaan tilanteen haltuunsa. Kylmäkosken valtuustoa johtaessaan Tiura antoi tavattoman arvon päätöksiä valmistelleille viranhaltijoille, mutta totesi aina vastuun päätöksistä olevan yksin luottamushenkilöillä.

Luottamustehtävissäkin piti Seppo Tiuran mielestä olla tehtävän mittainen, ei vain joukon jatke.

Seppo Tiura oli Akaan kannattaja. Hän näki pienten taloutensa kanssa kipuilevien kuntien tulevaisuuden jo kauan ennen muita. Kuntatalous oli Tiuran mielestä kuntien akilleen kantapää, heikko kohta, johon hyväkin kunta kaatuu, jos se ei huolehdi menestymisen edellytyksistään. Itsenäisellä Kylmäkoskella oli edellytykset toimia vain, jos kunnan talous oli edes kohtuullisessa kunnossa.

Mikä saa ihmisen asettumaan ehdolle luottamustehtäviin? Seppo Tiura kokeili kannatustaan kansanedustajaksikin. Mies menee, kun miehen täytyy mennä. Halu vaikuttaa yhdessä toisen kanssa kunnan, maakunnan ja valtionkin asioihin ajoi Seppoa eteenpäin. Vaimo Pirkko hoiti suurta tilaa Sepon mielestä jopa paremmin kuin hän itse.

Seppo Tiura tiesi arvonsa ja saattoi joskus sanoa asioista hyvin suoraan. Hän oli itsenäinen isäntä, jonka ei tarvinnut nöyristellä. Hänellä oli aina aikaa ja mielenkiintoa kuunnella, tarvittaessa auttaakin. Valtaa Seppo Tiura karttoi, mutta hän tiesi, miten sitä tarvittaessa käytetään.

Kun aihkimänty kaatuu, ei karussa maassa ole rinnalla toista kasvamassa. Seppo Tiuran mukana päättyy Akaassa aikakausi. Oli naisia ja miehiä, jotka itseään säästämättä tekivät ensin pitkän päivätyön ja sitten miettivät illat toisten asioiden parhain päin järjestämistä. Politiikkaa tämä ei ollut, se oli pikemminkin aitoa yhteisten asioiden hoitamista, jossa kaikki otettiin huomioon.

Seppo Tiura yritti eduskuntaan 1980-luvulla. Tytär Marja Tiura myöhemmin pääsi ja istui parlamentissa kolme kautta.

 

TERVE!

Tämä sisältö on lehden tilaajille.
Tutustu 5 viikkoa vain 1,90 €.