Nuorisotyössä kevät on kiireistä aikaa. Kaikki kerhot ja ryhmät pitävät viimeisiä kokoontumisia ennen kesälomaa. Isostoiminnan kausi päättyy suureen leiriin Toukolassa. Touhutaan monenmoista. Samalla valmistaudutaan kesän leireihin.
Viime viikonloppuna sain olla leirillä Toukolassa yli 60 nuoren kanssa. Osa nuorista oli ensimmäisen vuoden isosia, toisilla oli vuosia jo enemmän. Mikä riemullinen joukko! Viikonlopun ajan kertasimme vuoden aikana opittuja taitoja, tutustuimme kolmannen vuoden isosten tekemään uuteen Markuksen evankeliumi -materiaaliin rippileirejä varten, leikimme, lauloimme, saunoimme, uimme, hiljennyimme ja söimme hyvää ruokaa.
Neljännen vuoden isoset pitivät lauantaina viimeisen oman iltaohjelmansa. Isospolku heidän osaltaan on päättymässä tämän kesän ripareihin. Vedet silmissä nauroimme, kun he esittivät hauskan näytelmän meistä ohjaajista. Iltaohjelman lopussa he käyttivät puheenvuoron siitä, kuinka ovat saaneet kasvaa nuoresta aikuiseksi turvallisessa yhteisössä. Sanoivat oppineensa paljon itsestään, toisista ihmisistä ja Taivaan Isästä. Vaikka on aina surullista luopua viimeisen vuoden isosista, voi iloita siitä yhteisestä taipaleesta ja niistä elämän rakennuspuista, joita he ovat saaneet. Turvallista matkaa, rakkaat Siiri, Tiuku, Joni, Enni, Miia, Milja, Tanja, Heini, Perttu, Ida, Jenny ja Vilma!
Sunnuntain messussa Viialan kirkossa oli isosten siunaaminen kesän tehtäviin. Oli juhlavaa, kun isoset lauloivat siunaamisen jälkeen kirkon edestä ”Meitä kuljeta tahtosi teillä, vaikka outo on joskus se tie, loista armosi valoa siellä, minne täältä se ikinä vie…”
EU-vaalipäiväkin oli sunnuntaina. Suomen liput liehuivat tuulessa monissa saloissa. Mielestäni on tärkeää käyttää äänioikeuttaan; siksi olinkin hoitanut oman osuuteni jo ennakkoon.
Superviikonloppuuni kuuluivat myös leirin jälkeen päiväunet, formulan katselua ja MM-jääkiekon kultaottelun seuraamista. Monacon formulakisa oli aika jännä. Vielä enemmän jännitystä oli luvassa illemmalla. Suomen jääkiekkomaajoukkue, Leijonat, pelasi uskomattoman hienon ottelun. Yhdessä joukkueena toimiminen ja ohjeiden mukaan toimiminen oli avaimena maailmanmestaruuteen. Ihanaa, Leijonat, ihanaa!
Ajatukseni viikonlopusta on se, että myös elämä on joukkuepeliä, kotona, koulussa, rippikoulussa ja joka paikassa. Kun pelaamme sääntöjen mukaan yhteen hiileen puhaltaen, onnistuminen on varmempaa. Elämä on mukavaa, kun muistamme, että olemme Jumalan kuvia ja rakkauden kohteita. Ja kun muistamme, että kaikki toisetkin ovat.
Hele Ali-Löytty
Kirjoittaja on Akaan seurakunnan nuorisotyönohjaaja
Viimeisimmät kommentit