Pääkirjoitus: Jospa sittenkin yhdessä

Kuukauden päivät on televisiossa esitetty koskettavaa sarjaa Invisible Heros. Kuuden jakson verran katsojille kerrattiin, mitä tapahtui Chilessä 1973. Demokraattisesti valittu presidentti Salvador Allende syöstiin väkivaltaisesti vallasta ja vallan otti sotilasjuntta kärkenään kenraali Augusto Pinochet.

Invisible Heros – Tuntemattomat Sankarit keskittyi tapahtumiin Suomen kaupallisessa edustustossa, jossa työskentelivät nuoret diplomaatit Tapani Brotherus ja Ilkka Jaamala. Moni suomalainen ei tiennyt miesten toiminnasta aikaisemmin mitään.

Diplomaattimme pelastivat yli 2000 ihmistä sotilasjuntan käsistä. Käsittämätön teko hakee vertaistaan. Ruotsalainen diplomaatti Roul Wallenberg teki vastaavaa pelastaessaan juutalaisia natsien kynistä. Lysa ja Tapani Brotheruksen kodista tuli vähäksi aikaa kymmenien vainottujen koti. Tuohon aikaan Suomeenkin kiiri chileläinen iskulause: yhtenäistä kansaa ei voi koskaan voittaa.

Chilen juntta pysyi vallassa vuoteen 1990. Edelleen maassa selvitetään juntan terrorissa kadonneiden ihmisten kohtaloita. Viime sunnuntaina päättynyt sarja käy hyvästä esimerkistä siitä, mitä tapahtuu, jos demokratia tukahdutetaan. Päivästä tulee pitkä yö. Yhtenäinen kansa kärsii ja kestää, mutta alistettuna siihen ei voi luottaa koskaan.

Sarjan viimeinen jakso esitettiin sunnuntaina, päivänä, jolloin Suomessa äänestettiin Euroopan parlamentin vaaleissa ja Suomen jääkiekkomaajoukkue pelasi maailmanmestaruudesta.

Vaaleissa odotettiin nationalistien voittoa. Euroopan yhtenäisyyden sijaan halutaankin kansallisvaltiota rajoineen ja passintarkastuksineen. Turvapaikkaa hakevista on tehty demoneja, jotka ovat uhka jopa kristinuskolle. Niin tai näin, EU-vaalien äänestysprosentti kohosi ja toivottua jytkyä nationalisteille ei tullutkaan. Vapaa liikkuminen on olennainen osa eurooppalaisuutta.

Suomen nuori jääkiekkojoukkue venyi uskomattomaan suoritukseen. Sen kapteeni Marko Anttila osoittautui todelliseksi tämän ajan johtajaksi.

”Hän on niin pidetty joukkueen keskuudessa. Epäitsekkyys ja empaattisuus, ei hänestä voi olla pitämättä. Kauhea työmoraali, eikä ikinä syyttele ketään. Jos tekee itse virheen, nostaa kädet pystyyn ja kantaa vastuun siitä. Hyvin harvinainen persoona”

Päävalmentaja Jukka Jalosen sanat Helsingin Sanomien haastattelussa 28. toukokuuta tulevat Anttilan tuntijalta ja sanojan sydämestä. Marko Anttilaa tarvittiin tekemään porukasta joukkue, jonka jokainen pelaaja tunsi kodikseen, meidän joukkueeksi. Olisiko tämä sitä suomalaisuutta, jota pitäisi etsiä enemmän tässä varjojenkin maassa.

Olemme tottuneet yksilösuorituksiin ja teemme menestyjistä idoleitamme. Tiedämme myös kokemuksesta, että menestymme sittenkin yhdessä toimimalla. Tarvitsemme toinen toistamme missä tahansa tehtävässämme.

Akaassa puhutaan tällä hetkellä paljon yhdessä tekemisestä. Hyvästä esimerkistä yhteistyön voimasta käy vaikka Nahkilanvuoren kuntoportaat. Myös Leijona Futsalin ja Akaa-Volleyn edustujoukkueet menestyvät yhteistyötä tekemällä.

Kunnallispolitiikassa yhteistyön säveltä vielä haetaan. Strategian mukaisen poltiikan tekeminen menee herkästi kyläpolitikoinniksi ja piparkakkujen paistamiseksi. Rohkeus kilpistyy liian usein hämäläiseen vaatimattomuuteen. Nyt jos koskaan olisi kuitenkin yhdessä tekemisen paikka. Onni nimittäin suosii rohkeaa, varmasti. Strategiakin on Akaassa tehty toteutettavaksi.

TERVE!

Tämä sisältö on lehden tilaajille.
Tutustu 5 viikkoa vain 1,90 €.