Pääluottamusmiehen mukaan määräaikaiset koulunkäynnin ohjaajat ovat keväisin löysässä hirressä – huolena on epävarmuus jatkosta. Oppilailla on monenlaisia haasteita. Jos koulu ei huvita, nuori voi olla itse tyytyväinen jäädessään vaille huomiota 

Julkisten ja hyvinvointialojen liiton JHL:n Akaan osaston pääluottamusmiehen Päivi Lehmusvirran ja lähi- ja perushoitajaliitto SuPerin Akaan osaston pääluottamusmiehen Sari Peltomäen mukaan määräaikaiset koulunkäynnin ohjaajat joutuvat joka kevät odottamaan epävarmuudessa, jatkuuko pesti seuraavana lukuvuonna. Ohjaajat toimivat luokissa opettajien työpareina sekä pienten koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminnan ohjaajina.

– Määräaikainen on löysässä hirressä, tuleeko paikkoja. Esimerkiksi Nahkialan koululla on jo muutaman vuoden ollut vain yksi vakinainen koulunkäynninohjaaja. Määräaikaisia on tällä hetkellä viisi, Lehmusvirta kertoo.

Akaassa on tällä hetkellä 34 vakituista ja 22 määräaikaista koulunkäynnin ohjaajaa. Pääluottamusmies Päivi Lehmusvirta muistuttaa ohjaajien olevan työhönsä koulutettuja ammattilaisia.

– He eivät ole mitään kahvinkeittäjiä.

Sama tilanne keväästä toiseen

Koulunkäynnin ohjaajat Taina Landström ja Piritta Turunen Viialan yhtenäiskoululta ja Sirpa Räisänen Nahkialan koululta ovat sitä mieltä, että määräaikaisuutta ei voi aina perustella toiminnan vakiintumattomuudella.

– Tarve on kuitenkin voinut jatkua kymmenen vuotta. Jos samat ihmiset hakevat joka kevät omia työpaikkojaan, ei kyse ole mistään uudesta asiasta, Piritta Turunen sanoo.

Turusen mukaan epävarmuutta voisi helpottaa pidentämällä määräaikaa.

– Mikään ei estä kaupunkia tekemästä määräaikaisuudesta vaikka kaksivuotista esimerkiksi sillä perusteella, että kolmen vuoden päästä kouluun on tulossa pienet lapsiryhmät.

Oppilaiden ongelmat moninaisia

Taina Landström on työskennellyt koulunkäynnin ohjaajana vuodesta 2001. Landströmin mukaan 18 vuodessa sekä ryhmäkoot että haasteellisten lasten määrä ovat kasvaneet.

– Samalla ongelmat ovat tulleet monimuotoisemmiksi. Levottomuus korostuu, Landström sanoo.

Koulunkäynnin ohjaajien mukaan myöskään henkilökohtaisten avustajien palkkaaminen ei poista ohjaajien tarvetta, jos avuntarve luokassa on suurempi.

– Koulunkäynnin ohjaajan työ koskee koko luokkaa, jossa voi olla useita haasteellisia lapsia. Hän ei ole luokassa vain yhtä lasta varten, Taina Landström toteaa.

Huoli töiden jatkumisesta ei koske henkilökohtaisesti Landströmiä, Turusta eikä Räisästä, jotka ovat vakituisissa työsuhteissa.

Lapset kiintyvät tuttuihin ohjaajiin

Turusen mukaan resursseja voitaisiin hyödyntää tehokkaammin jakamalla työtunteja ohjaajille nykyistä joustavammin. Turunen tekee pienten lasten äitinä lyhyempää työpäivää, mutta ”säästyneitä” tunteja ei voi siirtää toiselle ohjaajalle.

– Joku toinen voisi haluta tehdä enemmän, mutta se ei ole nyt mahdollista. Sekin helpottaisi, jos tunteja voisi jakaa ohjaajalta toiselle, Turunen ehdottaa.

Kolmetoista vuotta koulunkäynnin ohjaajana työskennellyt Räisänen näkee jatkuvuuden tärkeänä myös lasten kannalta.

– Lapset kiintyvät tuttuihin hoitajiin. Se tuo turvallisuuden tunnetta lapsille ja henkilökunnalle.

Taina Landströmin mukaan ohjaajalla pitäisi olla aikaa istuutua rauhassa oppilaan viereen auttamaan. Sirpa Räisäsen mukaan riittämättömyyden tunne on tuttua.

– Vaikka haluaisin olla tietyn oppilaan apuna, se ei aina onnistu, kun on monta muutakin.  Riittämättömyyden tunne on valtava, kun pitää mennä pää kolmantena jalkana. Jos kiinteää luokkaa ei ole, siinä ei pääse edes luomaan vakiintunutta suhdetta lapseen eikä työpariin, Räisänen sanoo.

Yläkoululaisten kanssa työskentelevän Piritta Turusen mukaan on surullista nähdä, kuinka tukea tarvitseva nuori itse voi olla tyytyväinen siihen, jos häneen ei kiinnitetä erityistä huomiota.

– Lapset sinnittelevät jotenkin ala-asteen, mutta yläasteella heitä alkaa tipahdella, jos tukea ei ole. Kun pitäisi hakea jatko-opintoihin, ei voisi vähempää kiinnostaa. Jos asenteena on, että ihanaa kun peruskoulu loppuu ja onko pakko tehdä jotain, on se aika huolestuttavaa.

Lyhytjänteisyys kehittämisen jarruna

Piritta Turunen näkee, että yleensäkin jatkuvat muutokset ja lyhytjänteisyys haittaavat toiminnan kehittämistä kouluissa.

– Esimerkiksi jopo-luokka (joustava perusopetus) oli nyt Toijalassa ja ensi lukuvuonna se on Viialassa, jolloin siihen haetaan myös uutta opettajaa. Kuitenkin olemme samassa Akaan kaupungissa. Toiminta ei pääse ikinä kehittymään, jos se jatkuu vuoden kerrallaan.

Koulunkäynnin ohjaajat liputtaisivat näkyvämmin myös Akaan kaupungin pienille koululaisille tarjoamaa aamu- ja iltapäivätoimintaa.

– Se palvelee vanhempia ja toisi lapsiperheitä lisää Akaaseen, jos sitä mainostettaisiin vielä enempi, Taina Landström toteaa.

Lue myös

Henkilöstöjohtaja Sinivuori päätti Arvo Ylpön koulun ohjaajista vastoin sivistyslautakunnan esitystä – pestit pysyvät entisellään

Koulunkäynninohjaajat Sirpa Räisänen (vas.), Piritta Turunen, Taina Landström sekä pääluottamusmiehet Sari Peltomäki (keskellä) ja Päivi Lehmusvirta (oik.) arvelevat, että koulunkäynninohjaajien määräaikaiset työsuhteet kertovat arvostuksen puutteesta.

 

TERVE!

Tämä sisältö on lehden tilaajille.
Tutustu 5 viikkoa vain 1,90 €.