Raskaimpina aikoina Jovan Stankovic nukkui kuukausien ajan huonosti ja yritti unissaankin vetää futsal-treenejä – nyt perhe, ystävät, oma asunto ja toinen päivätyö tuovat iloa elämään

Aleksandra, Stefan ja Jovan Stankovic muuttivat omaan asuntoon toukokokuussa. Stefanille on jo haettu Akaan kaupungilta päiväkotipaikkaa ensi syksyksi. Kuva: Mikko Peltoniemi.

Serbialais-bulgarialainen Jovan Stankovic valmistautuu aivan uudenlaiseen kesään. Hän viettää siitä suuren osan Akaassa, ja nyt täällä ovat myös vaimo Aleksandra ja poika Stefan.

Stankovic tuli Akaaseen neljä vuotta sitten pelaamaan futsalia Leijona Futsalin riveihin. Kaksi vuotta myöhemmin hänestä tuli myös joukkueen päävalmentaja, ja viime syyskuussa perhe seurasi perässä. Stefan oli silloin vasta 32 päivän ikäinen.

Pian sen jälkeen Stankovic aloitti futsalin rinnalla työt puuteollisuuden teriä valmistavassa TKM TTT Finlandissa. Nyt hän on saamaansa mahdollisuuteen ja tekemäänsä ratkaisuun erittäin tyytyväinen.

Palataan kuitenkin alkusyksyyn 2015. Silloin Leijona Futsal, Akaa ja koko elämä Suomessa olivat Stankovicille jotain ihan uutta.

Lokakuussa 2015 Jovan Stankovic (oik.) pelasi ensimmäisiä otteluitaan Leijona Futsalissa. Kuva: Jenni Nyström.

Alkuvuodet olivat oppimisen aikaa

Ennen Akaaseen tuloa Jovan Stankovic oli pelannut futsalia neljä ja puoli vuotta Bulgarian Varnassa. Mies halusi muutosta uralleen, ja sen hän myös sai. Kovan joukkueen menestys ja ottelut Mestareiden Liigassa vaihtuivat aluksi pohjoiseen pettymykseen.

– Joukkueemme ei ollut vielä kovin hyvä. Kausi meni ihan hyvin, mutta hävisimme paljon pelejä, ja olin tottunut voittamaan. Opin kuitenkin Suomesta paljon muita asioita, Stankovic kertoo ensimmäisestä vuodestaan Akaassa.

Kun hän kauden päätyttyä pohti jatkoa, seuran puheenjohtaja Tero Kivistö ja tiedotuksesta vastaava Juha Vedenpää lupasivat, että joukkuetta kehitetään vuosi vuodelta.

– Nyt voin sanoa, että he pitivät sanansa, Stankovic toteaa.

Seuraavalla kaudella joukkueen päävalmentajana oli Matti Anttonen, jonka kanssa Leijona Futsal voitti ensimmäisen mitalinsa, pronssin. Anttoselta Stankovic kertoo oppineensa paljon suomalaisten ajattelutavasta.

– Se eroaa paljon Bulgariasta ja Serbiasta, ja siksi minun oli aluksi vaikea ymmärtää, miten muut ajattelevat. Kun minua kysyttiin sen kauden jälkeen valmentajaksi, en ollut asiasta ensin varma. Tero ja Juha kuitenkin vakuuttivat, että se olisi oikea ratkaisu.

Kausi 2017–2018 akaalaisjoukkueen valmentajana oli todella rankka.

– Tilanne oli taas kokonaan uusi, ja voin nyt sanoa, että en nukkunut kunnolla moneen kuukauteen. Näin vain unia Monarista ja futsalista, ja unissa yritin selittää asioita pelaajille, Stankovic avautuu.

Vähitellen hommiin alkoi tulla rutiinia, ja Stankovic alkoi voida paremmin peleissä ja harjoituksissa. Leijona Futsal voitti lopulta SM-hopeaa keväällä 2018, ja sen jälkeen joukkueen kehitys ja Stankovicin mieliala ovat kehittyneet haluttuun suuntaan.

Tammikuussa 2018 Jovan Stankovic allekirjoitti Leijona Futsalin kanssa pitkän jatkosopimuksen.

Fiksuja pelaajia on hieno valmentaa

Viime kauden jälkeen Jovan Stankovic kertoi joukkueelle, että hän ei ehkä ole loistava valmentaja mutta haluaa olla hyvä johtaja ja huolehtia heistä kaikin tavoin.

– Olen muistuttanut, että futsalissa isot asiat muodostuvat monesta pienestä jutusta. Jotta saamme pikkuasiat kuntoon, meidän täytyy olla vielä parempia.

Tämä tavoite on Stankovicin mielestä saavutettu.

– On hienoa olla tämän joukkueen valmentaja, koska pelaajat ovat niin fiksuja. He kuuntelevat tarkkaan ja haluavat oppia asioita. Me olimme tällä kaudella parempia kuin viime kaudella, ja ennen finaaleja sanoin pelaajille, että olen jo saavuttanut tavoitteeni. Se ei ollut voittaa kultaa tai olla mitaleilla vaan tehdä joukkueesta vahvempi.

Viime vuonna joukkue vielä pelkäsi finaaleja.

– Ajattelimme niitä päiväkausia, mutta nyt tunnelma oli rento, ja olimme finaaleissakin paljon parempi joukkue kuin vuosi sitten. Kahdessa ensimmäisessä pelissä meillä oli mahdollisuus voittaa, mutta kokemusta puuttui vielä, ja epäonneakin oli matkassa.

Viime kaudella jyväskyläläinen Kampuksen Dynamo vei Suomen mestaruuden voitoin 3–1 ja tänä vuonna suoraan 3–0. Jovan Stankovic vertaa Leijona Futsalia monessa asiassa KaDyyn.

– Heillä on neljä täysammattilaista, ja he käyttävät huomattavasti enemmän rahaa. Tällä kaudella he pyrkivät ostamaan mestaruuden rahalla. Me emme. He ovat ammattilaisia, mutta me olemme perhe, Stankovic sanoo.

Valmentajana hän on erittäin onnellinen myös siitä, että kolmen viime vuoden aikana yksikään pelaaja ei ole lähtenyt Leijona Futsalista.

– Myös seuraavalla kaudella joukkue on 95-prosenttisesti sama. Esimerkiksi KaDysta lähti viime kauden jälkeen neljä pelaajaa, ja nytkin sieltä on lähdössä neljä kaveria. Tiedän sen, koska he ottivat yhteyttä Leijona Futsaliin ja kysyivät täältä pelipaikkaa.

Kuluneen kauden pudotuspeleissä Leijona Futsalin otteluissa Stefan pääsi muidenkin leijojien kuin Jovan-isän syliin.

Stankovic vastasi, että pelureita ei lähtökohtaisesti tarvita, sillä useilla nykypelaajilla on voimassa oleva sopimus.

– Meillä on monta kokenutta pelaajaa sekä joukko lupaavia nuoria kuten Petri Jouppi, Aleksi Pirttijoki, Valtteri Wähä-verkkomäki ja viime kauden alkupuolella loukkaantunut Timi Litmanen, Stankovic iloitsee.

Myös Aleksandra etsii töitä Akaasta

Viime kaudella Jovan Stankovic oli syyskuuhun saakka Serbiassa parin esikoista odottavan Aleksandran kanssa. Valmistautuminen joukkueen kanssa jäi viime tippaan, mutta silti kausi oli menestys.

– Voitimme Suomen Cupin, SM-hopeaa ja 19 peliä putkeen. Loukkaantumisia oli erittäin vähän, ja sen ansioista lähdemme vahvempina myös seuraavaan kauteen.

Stankovicin ja Leijona Futsalin välisestä sopimuksesta on jäljellä kaksi kautta, ja lähtökohdat tulevaan ovat nyt paremmat kuin koskaan.

– Minä ja perheemme asumme täällä, ja olen pois vain heinäkuussa. Voimme aloittaa valmistautumisen ja treenaamisen elokuun puolessavälissä.

Stankovicin perheellä on nyt Akaassa myös oma asunto, jonne he muuttivat toukokuun alkupuolella.

– Aloimme miettiä asunnon ostoa, koska olimme jäämässä tänne. Tämäkin helpottaa perheemme elämää. Kymmenen kuukautta täyttäneellä Stefanilla on oma huone, ja hän nukkuu paremmin ja me nukumme paremmin. Meillä on myös piha, ja esimerkiksi leikkikenttä on ihan vieressä, Jovan kertoo perheen uudessa kodissa Toijalassa.

Kymmenen kuukauden ikäinen Stefan Stankovic nojaa jo sujuvasti olohuoneen pöytää vasten. Kuva: Mikko Peltoniemi.

Aleksandra jätti Akaaseen tullessaan työnsä omassa kauneussalonkiyrityksessä Serbiassa. Nyt perhe yrittää etsiä hänelle saman alan töitä Akaasta. Aleksandra näyttää myös seinällä olevaa kuvaa koirastaan, joka sekin jäi Serbiaan hänen vanhempiensa hoidettavaksi.

– Etsimme nyt täältä koiranpentua, ellemme saa omaa koiraamme tänne, hän kertoo.

Jovan kertoo olevansa ylpeä vaimostaan ja iloinen häneltä saamastaan tuesta. Pelaa-valmentaja-metallimies uskoo, että myös hänen oma suomen kielen taitonsa paranee, kun Aleksandra menee syksyllä kielikurssille.

– Lisäksi Stefan menee päiväkotiin ja oppii varmasti suomen kielen nopeasti. Sitten hänkin voi opettaa minua. Olen itse käynyt ensimmäisinä vuosina suomen kielen kursseilla Toijalassa ja Tampereella, ja osaan sitä jonkun verran ja ymmärrän suunnilleen, mistä puhutaan.

Aleksandra Stankovic oli viime talven kotona Stefan-pojan kanssa. Nyt hän etsii Akaasta kauneudenhoitoalan töitä. Kuva: Mikko Peltoniemi.

Iso ystäväjoukko turvaa selustan

Jovan Stankovic ja hänen perheensä olisivat tuskin asettuneet pysyvästi Akaaseen ilman Leijona-perheen jokapäiväistä ja ympärivuorokautista tukea. Jovan kertoo voivansa luottaa seuran ihmisiin kaikessa ja ystävystyneensä monen kanssa.

– Tunnen oloni mukavaksi, koska niin monet turvaavat selustani. Suurin juttu Leijona Futsalissa ovat ihmissuhteet. Olemme enemmän kuin joukkuekavereita ja teemme asioita yhdessä myös vapaa-ajalla. Tämä tekee meistä jonain päivänä mestaruusjoukkueen, ja uskon, että se tapahtuu seuraavalla kaudella.

Kun Stankovicit menivät viime vuonna naimisiin, Jovan kutsui Leijona Futsalin miehiä myös Serbiaan.

– Tero Kivistö, Juha Vedenpää, Jussi Nyström ja Juho Laine olivat viisi päivää luonamme, tutustuivat kotimaahani ja sen kulttuuriin ja tapasivat perhettäni ja ystäviäni. Olin kaikesta tästä erittäin onnellinen, ja olen varma, että tällaiset asiat tekevät meistä läheisempiä. Nyt myös Aleksandra on tutustunut Jussin ja Juhon vaimoihin Mariaan ja Heiniin.

Jovan Stankovicin läheisin ystävä Leijona Futsalissa on toinen serbialaispelaaja DusanDuleMilojevic.

– Hänet olen tuntenut pitkään, ja uskon, että hän jatkaa täällä monta vuotta, koska koko joukkue rakastaa häntä. Hän on tärkeä sekä kentällä että sen ulkopuolella.

Leijona Futsalin valmennustiimissä kakkosvalmentaja Jari Hakala taas on Stankovicin mukaan suorastaan ihmeellinen mies.

– En olisi suostunut valmentajaksi, ellei Jari olisi tullut kakkosvalmentajaksi. Hän on vaatimaton eikä hän halua sanoa asioita päin naamaa.

Keskenään miehet ovat yhä avoimempia.

– Jos minulla on ongelmatilanne joukkueen kanssa, hän osaa sanoa sen pelaajille suomeksi paremmin kuin minä englanniksi. Hän on auttanut minua valtavasti, Stankovic kiitää.

Ja sitten on vielä Mikko Nieminen.

– Nipa! Hän on ollut mukanamme kolme vuotta, ja hän huolehtii kaikesta pukukopissa. Hän tekee voileivät ja kaiken valmiiksi. En usko, että millään muulla futsal-joukkueella on Nipaa. Jos hän ei joskus pääse paikalle, ihmettelemme, että missä on Nipa!

Tämän vuoden huhtikuussa Leijona Futsal juhli Espoossa finaalipaikkaa. Korkeimmalle pomppasi Jovan Stankovic. Muun muassa Jussi Nyströmistä (vas.) ja Juho Laineesta on tullut vuosien saatossa myös Stankovicin hyviä ystäviä. Kuva: Tuukka Nyström.

Yksi legenda saattaa lopettaa

Yksi pitkä ura Leijona Futsalissa saattoi tulla päätökseen tänä keväänä. Tai kuten Jovan Stankovic asian ilmaisee, ”Menetämme ehkä pelaajan, joka on suuri legenda ja joukkueen tunnelman kannalta tärkein mies. Jirka Järvi on sanonut, että hän aikoo lopettaa.

Stankovicin mukaan se olisi menetys, sillä Järvi on ollut vaatimaton ja epäitsekäs mutta samalla erittäin tärkeä henkilö.

– Haluaisin, että hän jatkaisi vielä vuoden, mutta jos hän lopettaa, toivon, että hänelle löytyy seurassa muita tehtäviä.

Toinen Stankovicin toive on, että Akaaseen saataisiin perustettua futsal-koulu.

– Se auttaisi seuraamme ja ennen kaikkea lapsia ja nuoria kehittymään. Se voisi olla joko harrastukseni tai toinen työni.

Stankovic on melko varma, ettei hän itse pelaa enää missään muualla kuin Leijona Futsalissa. Hän uskoo myös, että futsal-uran jälkeen hän ja perhe jäävät todennäköisesti Suomeen.

– Stankovicin perhe on oikealla tiellä. Olemme viime syksyn jälkeen ostaneet asunnon, minä olen saanut vakituisen työpaikan, ja uskon, että Aleksandrakin löytää töitä. Uskon, että tulevaisuutemme on valoisa.

Kymmenkuiselta Stefanilta sujuvat jo olohuoneen pallopelit Jovan-isän kanssa. Kuva: Mikko Peltoniemi.

TERVE!

Tämä sisältö on lehden tilaajille.
Tutustu 5 viikkoa vain 1,90 €.