Pysähdy hetkeksi: Lohtuhuivi on muistamisväline niin siunaavalle papille kuin surevan ystäville

Olet kenties kuullutkin lohtuhuiveista, joista on levinnyt kulovalkean tavoin tietoa eri medioiden kautta halki Suomen. Tamperelainen pappi Minnamaria Tammisalo kohtaa työnsä puolesta paljon läheisensä menettäneitä ihmisiä, jotka tuntuvat kaipaavan jotain konkreettista lohtua suruunsa. Tammisalon työseurakunnassa kastetilaisuuteen viedään vauvan töppösiä, mutta mitä antaa hautajaisissa tai muistotilaisuudessa surevalle?

Kerran Aleksanterin kirkon töppöskorissa oli kolme huivia, ja Minnamaria ihmetteli mitä tekisi niillä. Viikon välein hän kävi hautaamassa kaksi henkilöä, ja muistopuheensa yhteydessä hän kietoi leskien harteille mukaan ottamansa huivit, jotka oli nimennyt lohtuhuiveiksi. Ja miten he reagoivat? Lesket liikuttuivat syvästi, samoin hautajaisvieraat. Lohtuhuivi hartioilla lämmittää, kun puolison käsi ei enää yllä.

Minäkin liikutuin Minnamarian kertomista tapauksista. Mieleeni tuli heti henkilö, jonka harteille haluaisin huivin kietoa. Mieheni menetti talvella pikkuveljensä ja anoppini nuorimman poikansa. Jospa saisin anopille huivin neulottua.

Vuosia sitten naapurustossa asunut tuttavaperhe menetti ainoan, kolmevuotiaan lapsensa. Muistan sen hetken, kun kävelin perheen kotiin: minulla ei ollut mitään käsitystä mitä sanoisin. Näin pihalla isän, jonka katse oli pohjattoman tyhjä. Halasin häntä, en sanonut siinä mitään. Silloin olisi ollut lohtuhuivi paikallaan niin isälle kuin äidille.

Moni muukin lohtuhuivista kuullut ihminen on varmaan saanut mieleensä jonkun, jonka harteille haluaisi huivin kietoa. Facebookissa mukana oleva voi pyytää saada liittyä Lohtuhuivin lähettiläät -ryhmään, jossa on nyt jo pari tuhatta jäsentä. Ryhmän kautta löytyy myös huivien neulontaohjeita. Lohtuhuivin nimi on Nikolai ja siinä on pitsireunus.

Ohjeen takana on puolalainen nainen, joka on Tammisalon mukaan ilahtunut siitä, että hänen huivinsa on tällaisessa käytössä. Ohje on vapaasti jaettavissa, mutta bisnestä sillä ei voi tehdä. Toisaalta huivin mallilla ei ole niin oleellista merkitystä, vaan itse huivilla.

Mietin itse, että huivia neuloessa voi samalla rukoilla surevan ja hänen perheensä puolesta. Se voi siis olla samalla rukoushuivi. Ja rukoillen neulottu huivi voi olla myös neulojalle hoitavaa.

Ihminen ei mielellään ajattele ikäviä asioita, mutta väistämättä me jokainen kohtaamme kuoleman todellisuuden jossain vaiheessa. Siksi huivin neulominen yhdistettynä rukoilemiseen voi olla myös neulojalle puhuttelevaa. Jos neuloo huivia lahjoitusmielessä, voi silti rukoilla, vaikka ei tiedä kenelle huivi tulee.

Hartiahuivi on enemmän naisille sopiva, mutta miehille voi kutoa vaikka kaulahuivin. Uskoisin olevan miehille hyvin lohduttavaa saada sellainen. Lohtuhuivi – hartia- tai kaulahuivi – on konkreettinen surevan muistamisväline niin siunaavalle papille kuin surevan ystäville. Jotenkin on helpottavaa, ettei sitä antaessa tarvitse suuria sanoja. Ja myös lapset voivat menettää sisaruksen tai äidin tai isän. Pieni surija kaipaa myös lohdutusta.

Ehkä Akaassakin joku innostuu lohtuhuivien neulomisesta. Seurakunnasta varmaan järjestyy tila, jos haluaa yhdessä kokoontua neulomaan huiveja.

 

Jaana Viitakangas-Klemola

Kirjoittaja on Akaan seurakunnan lähetys- ja tiedotussihteeri

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?