Mäntymäki on nähnyt muutakin kuin elämän ehtoopuolta – Kuitusen kaksoset syntyivät Viialan vanhainkodissa

Viime aikoina paljon esillä ollut Mäntymäki, entinen Viialan vanhainkoti, on ollut muutakin kuin asuinpaikka vanhuksille. Toini ja Väinö Kuitusen kaksospojat Vesa ja Martti syntyivät Viialan vanhainkodissa 1. marraskuuta 1961.

MS-tautia sairastanut Toini-äiti oli hoidettavana vanhainkodissa, koska hän oli kaatunut kotona ja katkaissut jalkansa.

– Silloin ei ollut muuta paikkaa, jossa häntä olisi hoidettu, Vesa Kuitunen kertoo.

Kaksospojista ensimmäisenä syntyi Vesa ja pikkuveli Martti kaksi tuntia myöhemmin. Vesa Kuitunen arvelee, että synnytyksessä oli mukana Viialan kunnankätilö Rauha Leino, joka tunnettiin neiti Leinona. Myös kotisynnytykset olivat vielä tuolloin Viialassa yleisiä.

– Tiedän monta kaveria Lallinmäestä, jotka ovat syntyneet kotona, Vesa Kuitunen sanoo.

Toijalan Seutu kertoi marraskuussa 1961 elämästä Viialan vanhainkodissa. Jutussa kerrottiin myös kaksospoikien syntymästä.

Sairaalaan ei ehditty

Kuitunen tietää omasta ja veljensä syntymästä vain sen, että velipoika sai hätäkasteen ja yksi talon työntekijöistä nimettiin vauvoille hoitajaksi. Varsinaista kastejuhlaa vietettiin vanhainkodissa ilmeisesti jo muutamaa viikkoa myöhemmin, jolloin Martista tulikin Vesa ja päinvastoin.

– Kastetilaisuudessa meidän nimet menivät väärinpäin. Mutta kun pappi oli kysynyt, menikö oikein, oli isä tuumannut, ettei sen niin väliä, Vesa Kuitunen nauraa.

Vanhainkodissa poikien syntymän aikaan töissä ollut Vesan anoppi Auli Huttunen muistelee, että kaksospojat syntyivät niin vauhdilla, että äitiä ei ehditty viedä sairaalaan.

– Muistan, että kävin katsomassakin vauvoja. Pojat olivat kaksosiksi isot, eivät mitään rääpäleitä, Huttunen kertoo.

Vesa Kuituselle Mäntymäki eli entinen Viialan vanhainkoti on edelleen tuttu paikka. Kuitusen isä asuu Mäntymäessä.

Naapurit pitivät jöötä

Lallinmäessä asuneen nelilapsisen perheen Toini-äiti joutui viettämään MS-taudin takia loppuelämänsä vanhainkodissa. Vesa Kuitunen muistaa äidin päässeen käymään kotona harvoin. Äiti kuoli Viialan vanhainkodissa 41-vuotiaana vuonna 1975.

Perheen nuorimmat lapset olivat kouluikään asti hoidossa Sallinkulmalla. Myös kunnan kodinhoitajat auttoivat perhettä lastenhoidossa.

– Kerrostalossa kaikki auttoivat toisiaan ja vanhemmat katsoivat mukuloiden perään ja pitivät meille jöötö. Meitä kakaroita oli kerrostalossa varmaan kolmisenkymmentä, Vesa Kuitunen muistelee.

Nuohoojana työskentelevä Vesa on asunut Viialassa lukuun ottamatta Ruotsissa ja Helsingissä vietettyjä vuosia. Yksi veljistä asuu Toijalassa ja kaksoisveli pääkaupunkiseudulla. Yksi pojista sairasti äitinsä lailla MS-tautia ja menehtyi 31-vuotiaana.

Vesa Kuituselle Mäntymäki on edelleen tuttu talo. Siellä asuu nyt hänen 86-vuotias Väinö-isänsä.

Viialan vanhainkodissa syntynyt Vesa Kuitunen on seurannut myös vanhainkodin myöhempiä vaiheita. Vesan vaimo Jutta Kuitunen muistaa, että Viialan vanhainkodissa on vietetty myös häitä. Jutan sylissä on Whisky, joka on tiibetinspanielin ja kiinanpalatsikoiran sekoitus.

 

 

Toijalan Seutu 14. marraskuuta 1961

Muistojen parissa luodaan yhä uuttakin kangasta elonloimeen

Vanhainkodin erikoisuus

on myös löydettävissä Viialan kodin seinien suojista. Siellä on juuri pari viikkoa sitten nähty syntymisen ihme. Muuan nuori äiti, joka katkaisi jokin aika sitten jalkansa, joutui kotona vaikeuksiin ja tuli taloon tilapäishoitoon. Siinä samassa tohinassa näkivät päivänvalon virkeät kaksospojat, joitten ristiäisiä vietetään talon suojissa ensi torstaina. Tuskinpa missään muussa vanhainkodissa kuullaan vastasyntyneitten raikuvaa huutoa, joka on kuin tae elämän jatkuvuudesta. Kaikki vanhukset ovat tietysti pienokaisten yhteisiä isoäitejä ja -isiä, mutta kun parhaillaan on niin perin nuhaista aikaa, ei näitä kaikkia huolenpitäjiä voida päästää vauvoja hoitamaan. Ristiäispäivänä jokainen kuitenkin saa nähdä pikkumiehet, joista toinen saa nimekseen Martti, toisen nimi on vielä epävarma. Onnellisena hymyillen pienokaisten äiti Toini Kuitunen nosta ”nimettömän” pikkuisensa syliinsä, pontevaäänisen Martin potkiessa hoitajattaren huomassa. Luonnollisesti myös henkilökunnan jokapäiväinen elämä on saanut värikkään lisän näitten pienoisten antamasta erikoisesta puuhasta.

Kristiina

TERVE!

Tämä sisältö on lehden tilaajille.
Tutustu 5 viikkoa vain 1,90 €.