Muistokirjoitus: Martta Neuvosen käsityöt täyttivät kotitalon Sallinkulmalla

Martta Neuvonen.

Viialan Sallinkulmalla pääosan elämästään asunut Martta Neuvonen on jäänyt läheisten mieliin valoisana, vieraanvaraisena ja herkästi nauruun helähtävänä persoonana. Martta sai elää pitkän ja vaiherikkaan elämän ja poistui luotamme 3.4.2019 vain vajaata kahta kuukautta ennen 92. syntymäpäiväänsä.

Martta syntyi Laatokan rantamilla Karjalassa 27.5.1927. Hän oli August ja Hilma Neuvosen seitsenlapsisen perheen kolmanneksi nuorin lapsi. Martta kuvaili lapsuuttaan Karjalassa onnelliseksi ajaksi, vaikka olosuhteet olivat taloudellisesti vaatimattomat.

Laatokan hiekkarannat, uiminen ja lämpimät kesät kulkivat mukana mieluisina muistoina. Onnellisiin päiviin oli helppo palata vielä, vaikka lähimuisti teki tepposiaan viimeisinä elinvuosina.

Perheen isä työskenteli Karjalan linnoitustöissä 1930-luvulla ja aavisti ennakkoon sodan uhan. Tuntui turvallisemmalta tuoda perhe sisemmälle Suomeen. August sai töitä ensin Lempäälästä, ja niin perhe pakattiin vuonna 1937 junaan Viipurissa ja matkattiin kohti Hämettä. Martta oli silloin kymmenvuotias.  Sodan syttyessä vuonna 1939 perhe asui Viialassa, minne oli muutettu melko pian Hämeeseen saapumisen jälkeen Lempäälästä.

Sotavuosina oli niukkuutta kaikesta. Tarvittiin ahkeruutta, neuvokkuutta ja luovuutta, jotta kaikki saivat jokapäiväisen ateriansa ja lämmintä vaatetta ylle. Martassa yhdistyi loistavalla tavalla käden taito ja kärsivällisyys sekä ahkeruus. Kun hän aloitti työn, oli se sitten perunamaan kääntäminen tai hienoin nypläystyö, hän vei sen aina loppuun. Keskeneräisiä töitä ei jäänyt koskaan.

August Neuvonen rakensi perheelle talon Viialan Sallinkulmalle 1940-luvun loppupuolella. Talo jäi hieman kesken Augustin kuollessa vain viisikymmentävuotiaana. Leski Hilma ja perheen lapset viimeistelivät talon asuttavaksi.

Osa perheen lapsista oli silloin jo muuttanut omilleen ja oli itsekin perheellisiä. Martta piti huolen äidistään Hilmasta tämän kuolemaan saakka, vuoteen 1967. Hilman kuoleman jälkeen Martta jatkoi talon pitoa yksin ja asui Sallinkulmalla aina vuoteen 2018 saakka. Vasta silloin terveyden heikentyessä tuli eteen muutto vanhainkotiin Mäntymäkeen.

Sallinkulman talo ja sen pihamaa olivat Martalle tärkeitä. Taloa kunnostettiin ja nykyaikaistettiin aina tarpeen mukaan. Pihamaalla kukki runsaasti värikkäitä kukkia. Omenapuut tuottivat satoa, marjat mehustettiin, ja mehu talletettiin maakellariin talven varalle.

Työurallaan Martta ehti työskennellä Tampereen ja Viialan tehtaissa työntekijänä. Mieluisin kaikista työpaikoista Martalle oli Aulangolla hotellissa aputyttönä työskentely, mutta äidin terveyden heikentyessä Martan piti palata kotiin Viialaan. Viimeiset parikymmentä työvuottaan Martta työskenteli Viialan Seurakunnan palveluksessa hautausmaalla kausitöissä. Talvet Martta kutoi kutomakoneella tilaustöitä seudun asukkaille.

Rakas harrastus 49 vuoden ajan oli Viialan työväenopiston kurssit laidasta laitaan. Martta opetteli siellä käsityöläistaidot puu/metalli/posliininmaalaus/kudonta/nypläys/savi… ja mitä vain tarjonnasta löytyi.

Jos opiston opettaja erehtyi sanomaan Martan suunnitelmista, ettei tuollaista voi toteuttaa, sai opettaja huomata olevansa väärässä. Martta otti sen haasteena ja toteutti suurella sitkeydellä ja jopa jääräpäisyydellä hankkeensa. Kotona lähes kaikki oli Martan itse valmistamaa tai kunnostamaa. Matot, verhot, koriste-esineet, kuparipakotustyöt, koristeveistolla koristeltu sänky, kampauspöytä, käsipeili, seinäkello, taulut, seinävaatteet, muovaillut esineet, valaisimet, keittiön kuvioidut välitilan laatat, pöytäliinat, entisöidyt huonekalut sekä paljon muuta. Tätä runsautta sai ihmetellä moni taloon poikennut.

Työväenopiston lukuisilta reissuilta löytyi myös elämyksiä ja ystäviä. Työväenopiston matkalla Martan elämään löytyi myös miesystävä Ahti, jonka kanssa he pitivät yhtä vuosikymmenten ajan ja matkustelivat paljon kotimaassa ja vierailivat lukuisilla sukulaisilla pitkin Suomea.

Vielä vuonna 2015 Martta pääsi toteuttamaan pitkäaikaisen haaveensa lentää lentokoneella. Martan rakas sisarentytär Inkeri vei Martan lentokoneella Ahvenanmaalle vierailulle perheensä luo. Tulomatkalla Marttaa kierrätettiin vielä Korkeasaaressa kävellen. Silloin ei vielä tarvittu edes rollaattoria kävelyn apuvälineeksi.

Marttaa jäävät kaipaamaan ystävät, tuttavat ja sukulaiset. Martan sisarukset saivat yhteensä 22 lasta, ja he perheineen jäävät lämmöllä muistelemaan pois nukkunutta tätiään.

 

Helena Lauer

Kirjoittaja on Martta Neuvosen sisaren tytär

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?