Muistokirjoitus: Simo Laiho

Simo Laiho (1961–2019).

Valkeakosken sairaalassa syntyi lokakuussa 1961 kaksi toijalalaista poikaa, Simo Laiho ja Seppo Franssila. Simon ja Sepon tiet jatkuivat koulutovereina kansalaiskoulussa, jonka jälkeen kumpikin lähti tahoilleen opiskelemaan eri ammattikouluihin. Simo opiskeli metallilinjan, jonka jälkeen työskenteli Terätuotteella, kunnes 80-luvulla seurasi isoisänsä Yrjön sekä isänsä Kalevin jalanjälkiä autoalalle.

14-vuotiaalle Simolle oli kova pala äiti-Marjatan menehtyminen. Simo itsenäistyi Pappilan kylästä muuttaen lähistölle Varpulan yläkertaan, kunnes tapasi tulevan vaimonsa Minnan. Yhteinen taival alkoi oman talon rakentamisesta Istosperälle ja perheen perustamisesta. 90-luvulla syntyivät lapset Antti, Hanna ja Saija. Työura oli nousussa ja Simo aikaansa edellä, kun hän siirtyi ajamaan Euroopan liikenteeseen ilman kännyköitä ja navigaattoreita. Puhelut soitettiin puhelinkopeista vastapuheluina. Koko naapurusto huokaisi helpotuksesta, kun välillä pitkienkin reissujen jälkeen Simon rekka vihdoin saapui maailmalta kotiin Istosperälle.

Simo piti omana tietonaan stressinsä ja työmurheensa. Hän näki tapahtumat draamana, olihan hän “taiteilijasukua” tätinsä Anna-Rauha Berglundin ja isoäitinsä Lahja Berglundin kautta. Kun Simo 90-luvulla haki Italiasta viinirypäleitä, eräs perhe kutsui hänet syömään. Hänelle laitettiin eväät mukaan, koska olihan “Murmanskissa arktista jääkarhujen kävellessä kaduilla”. Niin Hollannin kukkakuormat kuin juuri kuumalta pellolta poimitut melonit hän matkan aikana Travemundeen taitavasti jäähdytteli ilman jäätymistä.

Liikennekulttuuri oli Euroopassa vilkasta, mutta Simo korkealla ammattitaidollaan kuljetti lastinsa aina turvallisesti perille yli 20 vuoden ajan, välillä hyvinkin haastavissa ja vaarallisissakin olosuhteissa. Hänellä oli äärettömän hyvä paikallistuntemus ja muisti niin Suomen maasta kuin Euroopastakin sekä paljon tietotaitoa logistiikasta ja kaikesta muusta. Matkat Euroopassa vaativat hyvää ajan ja välimatkojen tajua sekä tuntemusta eri maiden tavasta tulkita EU-säädöksiä. Kännykät ja uudet työaikalait eivät aina tuoneet helpotusta. Milloin piti pitää tauko Pirkanhovin kohdalla kotimatkalla, milloin reitti meni kodin sivuitse, ja Minna vei puhtaita vaatteita Linnatuuleen.

Simolle perhe oli kaikki kaikessa, hän oli vapaa-aikanaan täysin läsnä. Hänessä oli seikkailijaa, herrasmiestä ja rakastavaa, perhettään loppuun saakka puolustavaa perheenisää. Hänen luonteeseensa kuuluivat tinkimättömyys, oikeudenmukaisuus ja suorasanaisuus. Lähdöt olivat Simolle ja perheelle vaikeita, ikävästä huolimatta Simo pyrki pitämään päänsä kylmänä työmatkojensa aikana, jotta pääsi turvallisesti takaisin perheensä luo.

Lapset saivat kultaakin kalliimmat opit isältään elämän tielle. Esikoispoika Antti jatkaa neljännessä polvessa ammatillisesti seuraten isoisoisänsä Yrjön, isoisänsä Kalevin ja isänsä Simon jalanjälkiä.

Simo suojelee nyt perhettään enkelinä pilven reunalla.

Pitkäaikaista ystävää ja naapuria kiittäen

Saijan kummit Merja ja Seppo Franssila

TERVE!

Tämä sisältö on lehden tilaajille.
Tutustu 5 viikkoa vain 1,90 €.