Liisa Villasella on ihana perhe, ystäviä ja naapureita. Viime syksynä alkanut projekti tuo nyt ainutlaatuista iloa heidän kaikkien elämään

Monen huomattavasti nuoremman käsi tärisisi, mutta pian 90-vuotiaan Liisa Villasen teksteissä ei tutisemisen jälkeä näy. Kuva: Liisa Ahokas.

Liisa Villanen, 87, käytti aikaisemmin eläkepäivänsä kutomalla torkkupeittoja ja villasukkia ja kirjomalla pyyheliinoja. Vuosi sitten hänen poikansa sanoivat, että heillä on jo tarpeeksi sukkia, joten äiti voisi rasittaa aivojaan jollain muullakin kuin käsitöillä.

– Minä kun en paljoa televisiota katsele ja askartelen mielelläni, ryhdyin piirtämään ja kirjoittamaan kortteja, jotka kokoan sitten pieniksi kirjasiksi, akaalainen Villanen sanoo.

Viime syksynä alkaneen askartelun tuloksena ystäville ja jälkeläisille on nyt syntynyt parikymmentä Hyvän mielen kirjaa.

Aapisista löytyy tekstejä ja runoja

Opettajana toiminut Liisa Villanen sanoo, että kun tekstaaminen ja kirjoittaminen oli omassa työssä aikoinaan jokapäiväistä, se sujuu vieläkin hyvin eikä käsikään vapise. Hänen kirjoittamansa tekstit ovatkin kauniita ja sopusuhtaisia.

– Opettajan työ on ollut suvussa perimä. Mieheni oli ja kolme pojistani ja kolme miniöistä ovat opettajia. Yksi lapsenlapsista valmistui juuri, ja kaksi opiskelee samaan ammattiin. Kaiken kaikkiaan suvussa on ollut 37 opettajaa, Villanen kertoo.

Liisa Villasen kirjahyllyssä on monta kymmentä aapiskirjaa, joista hän poimii tekstejä kirjasiinsa. Vanhin aapisista on vuodelta 1906 ja tuorein vuodelta 1981.

– Niissä on paljon elämänläheisiä tarinoita ja runoja. Tuntuu mukavalta selailla vanhoja tuttuja runoja, joita olen jo ennen kouluikää katsellut.

Ne tuovat Villasen mieleen herttaisia asioita.

– Minulla oli tapana kertoa toisille omatekoisia satuja mieluisista asioista.

Villanen käyttää samaa tekstiä useammassakin kirjasessa, mutta kuvat ovat aina erilaiset.

– Kuvia en aapisista kopioi, ne ovat kaikki omiani. Joissakin kertomuksissa teksti sanelee kuvaa, ja otan sen luonnollisesti huomioon.

Liisa Villanen tekee jokaisen kortin erikseen ja niputtaa ne sitten nauhalla yhteen. Jokainen kirjanen on erilainen. Hän ei myy Hyvän mielen kirjojaan, ne ovat lahjoja.

– Jos nyt joku haluaa ”tilata” tai ostaa sellaisen, voisin ottaa tarvikkeiden hinnan, nauraa Villanen.

Liisa Villanen piirtää ja tekstittää kortteja päivittäin. Kuva: Liisa Ahokas.

Joka päivä syntyy kortteja

Liisa Villanen kertoo, että aika kuluu askarrellessa niin nopeasti, ettei huomaakaan.

– Tässä eräänä iltana ajattelin, että kymmeneltä käyn levolle. Sitten huomasin, että kello tuleekin jo kaksitoista, ja minulla oli vauhti päällä.

Varsinkin lasten piirtäminen on Villaselle mieluisaa.

– Eläimiä piirrän myös mielelläni. Jostain syystä joskus tarvitsen kyllä lintujen lähikuviin vähän mallia.

Liisa Villanen sanoo asioiden olevan hänen osallaan muutenkin hyvin. On ihana perhe, hyviä ystäviä ja naapureita.

– En tiedä miten jaksaisin olla, jos en voisi tehdä käsilläni mitään. Selkä ja nilkat ajoittain vaivaavat, mutta se on asia, joka pitää hyväksyä ja unohtaa, kun paneudun tähän mielityöhöni, toteaa Liisa Villanen ja kumartuu jatkamaan harrastustaan.

 

Lue myös joulukuussa 2013 julkaistu juttu: Liisa Villasen neliöistä syntyy peittoja pukinkonttiin

Jokainen Hyvän mielen kirjanen on erilainen. Kahta samanlaista ei ole syntynyt. Kuva: Liisa Ahokas.

TERVE!

Tämä sisältö on lehden tilaajille.
AS DIGI tutustumistarjous 8 viikkoa 3,90 €.