Toijalan teollisuus alkoi oluesta ja näkkileivästä – Rautatie- ja vesiyhteydet toivat Akaan ensimmäisen teollisuuslaitoksen Viialaan

Akaa-Seuran maanantaina 8.4. Toijalan Kinossa järjestämä Toijalan teollisuuden historia -ilta sai liikkeelle salillisen asiasta kiinnostuneita. Omien isiensä perustamista yrityksistä Toijalan Teräsprofiilista ja Lapinleimu Oy:stä olivat kertomassa Leevi Ahonen ja Markku Lapinleimu. Tehtaiden historian lisäksi kuultiin heidän henkilökohtaisia muistojaan ja tarinoita tehtailta.

Ahosen saha ja tiilitehdas paloivat vuonna 1964. Kuva: Toijalan Teräsprofiilin arkisto

Ensimmäinen teollisuuslaitos Viialaan

Akaan Seudun Sukututkijoiden puheenjohtaja Pekka Ahlfors kertoi Akaan ja Toijalan teollisuuden alkuvaiheista. Akaan ensimmäinen teollisuuslaitos oli turkulaisen kapteeni Anshelm Grahnin Viialaan vuonna 1873 perustama Ackas Ångsågsktiebolag (Akaan Höyrysahaosakeyhtiö).

Tehtaan paikan valintaan vaikuttivat niin hyvät rautatieyhteydet kuin Vanajaveden vesistökin. Tavaraa tuotiin ja vietiin sekä junilla että proomuilla.

Toijalan kylän ensimmäinen teollisuuslaitos oli K.J. Lindvallin vuonna 1876 perustama Toijalan oluttehdas (Pryki).

– Siellä oli kourallinen työntekijöitä. Yksitoista vuotta myöhemmin nousi Satamatien varteen O. Gustafssonin Toijalan näkkileipätehdas, joka sekään ei ollut mikään merkittävä työllistäjä, kertoi Ahlfors.

Matinpuiston paikalla saha

Virvoitusjuomatehtaita Toijalassa oli sittemmin parikin ja K. Juholan makkaratehdas. Osuusmeijeri perustettiin vuonna 1904.

Toijalan ensimmäinen tiilitehdas sijaitsi Arvolan talon mailla. Vuonna 1904 sen osti August Ljundell, josta tuli sen ajan huomatuin tiilitehtailija.

Teristen kartanon omistajat A. Alfthan ja A. R. Gestrin panivat vuonna 1913 nykyisen Matinpuiston kentän paikalle pystyyn Toijalan Sahan, jossa kerrotaan ensimmäisenä vuonna sahatun noin 60 000 tukkia.

Tapettiteollisuudesta Toijalan valttikortti

Suomessa oli 1900-luvun alussa jo olemassa useita tapettitehtaita, mutta se ei estänyt sellaisten syntymistä myös Toijalaan. Ensimmäinen niistä oli Anshelm Saarisen, J. V. Hellbergin ja J. E. Syrenin Mustanportintien ja Ylpöntien väliselle tontille vuonna 1904 noussut Toijalan Tapettitehdas Oy.

Vuonna 1927 paikkakunnalle tuli Toijalan Uusi Tapettitehdas Kurvolaan menevän tien varteen ja vuonna 1930 Pihlgren & Ritolan tapettitehdas. Tehtaat olivat merkittäviä työllistäjiä. Vuonna 1938 niissä oli yhteensä 102 työntekijää. Tehtailla oli tunnettuja taiteilijoita suunnittelijoina, ja tapetteja vietiin ulkomaille.

– Toijalan Uusi tapettitehdas, nykyinen Sandudd, on siis Akaan vanhin yhtäjaksoisesti toiminut tehdas, totesi Ahlfors.

Saha paloi mutta ideointi jatkui

Erkki Ahonen aloitti vuonna 1927 tiilien valmistuksen Piirrettylänojan partaalla ja osti sodan jälkeen Saartilan harjatehtaalta saharaamin, jonka puru käytettiin tiilien valmistamiseen. Tiiliä tehtiin kesäisin ja puita sahattiin talvisin.

Sekä saha että tiilitehdas paloivat vuonna 1964.

–  Tiilitehdas rakennetiin uudelleen, mutta pian miehellä oli uudet ajatukset mielessä. Hän oli ostanut Valmetilta koneen, jolla oli sotien aikana tehty jäykisteitä lentokoneisiin, tietämättä yhtään mitä koneella tekisi, totesi Leevi Ahonen isästään.

Ensimmäinen rautapuolen tuote oli alumiininen kynnyskisko ja toinen artikkeli palo-oven profiili. Vuonna 1963 Erkki Ahonen ja Reino Suomalainen olivat nähneet messuilla Mekesin osastolla saksalaista maantiekaidetta. Kaidetta esitteli siellä Telko Oy, jonka avustuksella suunniteltiin kotimainen vaihtoehto.

–  TVH:n (tie- ja vesirakennushallitus) näkemyksen mukaan kaidetta ei voinut valmistaa missään Toijalassa vaan ne piti tehdä Saksassa isossa terästehtaassa. Päättäjät kuitenkin vakuuttuivat Hyvinkään lentokentällä tehtyjen törmäyskokeiden jälkeen ja kaiteiden valmistus alkoi Toijalassa, kertoi Leevi Ahonen.

Teräsprofiilista Rautaruukiksi

Tehtaan nimi Toijalan Tiilitehdas ja Saha vaihtui vuonna 1965 Toijalan Tiileksi ja Raudaksi. Toiminta laajeni. Rakennettiin halli, toinen, kolmas ja neljäskin. Nimeksi tuli Toijalan Teräsprofiili, jonka suurimpia asiakkaita olivat TVH ja VR.

Terästukkuliikkeiden kanssa solmittiin kiinteä yhteistyö ja niiden varastolistoille tulivat vakiotuotteiksi erilaiset kulma-U- ja C-profiilit. Tehtaalla valmistettiin myös monimutkaisempia erikoistuotteita kuten varastohyllyjen kannatinpalkkeja, nostimien kiskoja ja hitsattuja putkipalkkeja. Vuonna 1982 Toijalan Teräsprofiili Oy:n liikevaihto oli 48 miljoona markkaa. Vuonna 1983 yritys myytiin Rautaruukille.

Toijalan Teräsprofiilin teollisuusaluetta. Kuva Toijalan Teräsprofiilin arkisto

 

Toijalan Teräsprofiilin perustaja Erkki Ahonen teollisuushallissaan. Kuva Toijalan Teräsprofiilin arkisto.

Toijalan Teräsprofiili valmisti maantiekaidetta. Kuva Toijalan Teräsprofiilin arkisto.

 

Bakeliittinupeista ja kiukaista venttiileihin

Lahdessa Asko-Avoniuksella töissä ollut Veikko Lapinleimu tutustui työmatkallaan Leipzigissa muoviteknologiaan ja sen koneisiin ja päätti palattuaan siirtyä puusta bakeliittiin.

– Ensimmäiset bakeliittinupit prässättiin pitkänäperjantaina 1935 perheen keittiössä, nykyisen apteekin paikalla olleessa Lapinleimujen talossa. Kun vauhtiin päästiin, tilat alkoivat käydä ahtaiksi ja takapihalle rakennettiin verstas, johon otettiin jo vierastakin työvoimaa. Veljekset Veikko ja Lauri perustivat yrityksen, jonka nimi oli aluksi Taidehartsitehdas T:mi Lapinleimu, kertoi Markku Lapinleimu.

Talvisodan aikana tehtaan toiminta oli pysähdyksissä, mutta jatkosodan aikana yritys valmisti puolustusvoimille bakeliitista muun muassa kranaattien sytyttimiä.

Lapinleimu Oy:n toinen perustaja Lauri Lapinleimu ja ensimmäisiin työntekijöihin kuuluneet Katri Salli (oik.) ja Eila Suomela. Kuva Markku Lapinleimun kirjasta Keittiöstä konserniin, Lapinleimu Oy 1935–1995.

Astianpesukone esiteltiin messuilla

Vuonna 1942 yritys osti Kilsanmäestä tontin, jolle rakennettiin osittain kaksi-, osittain kolmekerroksinen tehdasrakennus. Toisessa kerroksessa oli jonkin aikaa puusepänverstas, jossa valmistettiin ovia, ikkunoita ja huonekaluja.

Olympiavuonna tehtaalle rakennettiin valimo, jossa valettiin runkoja ilmanvaihtoventtiileihin. Syntyi alumiinirunkoinen Kilsa-tuuletusventtiili, jossa oli bakeliittikansi.

– Saman Kilsa-nimen alla esiteltiin Tampereen messuilla vuonna 1955 astianpesukone. Se ei kuitenkaan ollut loppuun asti tarpeeksi hyvin suunniteltu, Lapinleimu totesi.

Lapinleimu Oy:llä oli jonkin aikaa sisaryhtiö Tarttila KY, joka toimi Sakasen tilalla. Siellä valmistettiin lämpöpattereita ja öljylämmitteisiä kiukaita ja metallisia kuusenjalkoja.

Kun tehtaan laajennusosa Kilsanmäessä valmistui vuonna 1963, Sakanen myytiin takaisin entisille omistajilleen ja kiukaita ja pattereita valmistettiin jonkin aikaa uusissa tiloissa.

Tehdasta laajennettiin vielä pariin kertaa,  ennen kuin se vuonna 1990 myytiin ruotsalaisen Fläktin omistuksessa olleelle Suomen Puhallintehdas Oy:lle. Nykysin yritys on osa Fläkt Groupia.

Vuonna 1952 Lapinleimu Oy:llä valmistettiin ensimmäinen tuuletusventtiili ja ulkosäle (ylärivissä oikealla). Tehtaalla tehtiin myös muun muassa ovenkahvoja, ikkunanpainikkeita, nuppeja ja avaimenkilpiä. Kuva Markku Lapinleimun kirjasta Keittiöstä konserniin, Lapinleimu Oy 1935–1995.

 

Diplomi-insinööri Veikko Lapinleimu ensimmäisen Suomessa valmistetun muovipuristimen vieressä. Lapinleimu suunnitteli koneen vuonna 1935. Kone on nykyään Leomuovi Oy:n tiloissa Viialassa. Kuva Kalevi Laalon kirjasta Nappikaupasta muoviaikaan.

 

 

 

 

 

 

TERVE!

Tämä sisältö on lehden tilaajille.
AS DIGI tutustumistarjous 8 viikkoa 3,90 €.