Seurakuntien on syytä katsoa peiliin

Akaan Seudussa (20.3.2019) oli juttu siitä, kun kansa maallistuu ja eroaa kirkosta tai muista uskonnollisista yhteisöistä. Otanpa kantaa asiaan. Saattelin vähän aikaa sitten äitini viimeiselle matkalle. Silmiin pistävää oli, että rahan nyhtäminen alkoi melkein heti eri instanssien taholta.

Enpä tiedä, mistä tiedot vuotavat esimerkiksi eläkeyhtiöille, pankeille ja niin edelleen, koska tuli perunkirjoitustarjouksia ja muuta. Mitä kirkkoon tulee, sehän on pelkkä rahastuslaitos, uskonnon kanssa sillä ei juurikaan ole tekemistä.

Äiti maksoi 70 vuotta veroa kirkolle. Mitään palvelua ei siihen sisältynyt, kaikesta kynittiin hinta. Rahat menevät varmaan organisaation pyörittämiseen. Kun katselee seurakunnan verkkosivuilta henkilöstömäärää, väkeä on niin, että päät yhteen kolisee.

Eiköhän seurakunnilla ole peiliin katsomisen paikka tulevaisuutta ajatellen. Sitä rahaa, mikä meni äidiltä kirkolle, sillä olisi saanut hyvän henkivakuutuksen tai paikan hoivakodissa.

Nykyään kun kaikki mitataan rahassa, se on se tämän hetkinen jumala. Jopa lapsille koulussa aletaan opettaa sijoituksen aakkosia. Silloin kun itse pääsin ripille 1967, sen aikainen rovasti Lampola piti saarnan kirkollisveroista. No, ehkä hän oli kauaskatseinen ja näki, mikä kirkkoa uhkaa, eli maallistuminen.

Markku Ahola

TERVE!

Tämä sisältö on lehden tilaajille.