Sähköinen laatikkopyörä on Virtasen lasten suosikki ja autoa kätevämpi kulkupeli

Sähköinen laatikkopyörä on Virtasen lasten suosikki ja autoa kätevämpi kulkupeli – akun lataus riittää hyvin uimarantareissuille

Kohta kaksi vuotta vanha laatikkopyörä on Heidi ja Toivo Virtasen suosikkikulkuneuvo, jolla matka päiväkotiin taittuu leikiten.

Viimeiseen kahteen vuoteen ei ole ollut sellaista keliä, etteikö Heidi Virtanen olisi voinut tarttua sähkömoottorilla varustettuun laatikkopyöräänsä ja lähteä suhaamaan Toijalan taajaman pyöräteitä helmat hulmuten. Kevään liukkailla varmuutta kulkemiseen tuovat nastarenkaat ja polkupyörän kolmipyöräisyys.

– Pyörällä ei ole säärajoituksia, ja katos pitää kyydissäolijat sateelta ja tuulelta suojassa, Virtanen toteaa.

Kuljettaja sen sijaan on säiden armoilla, mutta Virtanen on vankasti sitä mieltä, että kelien kanssa pärjääminen on varustelukysymys. Kylmillä keleillä hän on parantanut kyydissäolijoiden mukavuutta vilteillä ja lämmittämällä viljatyynyt istuimille.

Useimmiten kyydissä istuvat omat lapset Toivo, 3 ja Amelie, 6, joita äiti vie esikouluun, päiväkotiin, harrastuksiin tai kauppareissulle. Parhaimmillaan lapsia on kyydissä viisi, kun Virtanen vie omat ja naapurin lapset harrastamaan milloin mitäkin. Neljä mahtuu istumaan kuljetuslaatikon penkeille ja yksi pyörän satulan taakse kiinnitetylle istuimelle.

Heidi Virtanen kuvailee kolmipyöräisellä sähköpyörällä ajelua kruisailuksi, koska mäkisetkään olosuhteet eivät pidättele pyöräilijää. Pysähtyessä kuljettajan ei tarvitse laskea jalkaa maahan, sillä pyörä pysyy pystyssä ilmankin.

Vaatii totuttelua

Kaksi vuotta sitten Heidi Virtanen kyllästyi seisomalaudallisten lastenvaunujen työntämiseen, koska meno niillä oli hidasta ja raskasta. Autoon ei ollut varaa, joten Virtanen etsi netistä tietoa laatikko- tai kuormapyöristä. Tuttava suositteli sähköavusteista kolmipyöräistä Toijalan mäkisiin olosuhteisiin, ja pian Heidillä oli oma sähköinen menopelinsä.

– Ensimmäisen kokeilun aikana ajattelin vain, että ”apua apua! En osaa ajaa tätä”. Mutta seuraavana päivänä kaikki meni jo hyvin. Kolmipyöräisessä on oma opettelunsa. Pitää unohtaa kaikki mitä pyöräilystä entuudestaan osaa, Heidi toteaa.

Kolmipyöräisellä laatikkopyörällä ajaminen vaatii siis totuttelua. Samasta syystä perheen Toni-isä valitsee mieluummin lasten kuskaamisiin auton. Toivo sen sijaan on niin ihastunut laatikkopyörään, että jos voi valita, hän istuu auton sijasta mieluummin pyörän kyytiin. Lapset kutsuvatkin laatikkopyörää ”superpyöräksi”.

Myös Heidi Virtanen on ihastunut pyöräänsä ja sen elämänlaatua parantaviin vaikutuksiin.

– Tällä pyörällä tulee mahtava vapaudentunne, ja samalla kuntoutuu kroppa ja mieli. Yleisesti elämänlaatu on parantunut tämän pyörän myötä.

Pesee autoilun

Sähköpyörän moottorin toimintaa ohjataan pienellä ohaustankoon kiinnitetyllä paneelilla.

Vapaudentunne liittyy pölkupyörän vauhtiin ja kulkemisen helppouteen. Pyörällä pääsee usein ovelta ovelle, kun autolla on jäätävä kauemmaksi parkkiin. Pyörän sähkömoottori lopettaa kuljettajan avustamisen, kun pyörä kulkee 25 kilometrin tuntinopeutta.

– Tällä pääsee varmaan neljääkymppiä, kun tie on sula ja mennään alamäkeen, Heidi Virtanen arvioi.

Laatikkopyörä tuo vapautta myös siinäkin suhteessa, että sillä pääsee sellaisia reittejä, joita ei autolla voi kulkea.

Pyöräily on autoiluun verrattuna huokean hintaista, koska esimerkiksi liikennevakuutusta pyörälle ei tarvitse ottaa. Virtanen on kuullut arvion, jonka mukaan tyhjän akun täyteen lataaminen maksaa 40–50 senttiä. Kuluja pyöränomistajalle tuleekin lähinnä pyörähuolloista. Virtanen arvioi pyörähuoltojen maksavan hänelle vuodessa noin 300 euroa, ja jos hän pyöräilisi vain kesäisin, jäisivät huoltokulutkin puoleen nykyisestä.

– Moni osaa huoltaa itsekin, mutta kun en itse ole rassannut pyöriä, niin annan sen homman mieluusti ammattilaisen käsiin.

Pyörä bussiin

Heidi Virtanen paljastaa, ettei ole polkenut laatikkopyörällään erityisen pitkiä matkoja. Kesäisin tapana on ollut kulkea sillä Viialaan Luttusen uimarannalle ja Kylmäkoskelle Jalannille uimaan lasten kanssa. Pyörän sähkömoottorin akussa riittää virtaa noin 40 kilometrille, mutta akun kesto on riippuvainen muun muassa kuorman painosta, renkaanpaineesta ja pyöräilijän tekemästä polkemistyöstä.

Nyt Virtanen on suunnitellut ostavansa pyörään uuden akun, koska vanha, noin tuhat kertaa ladattu akku ei varaa enää entiseen tapaan. Se kuitenkin toimii edelleen, ja kaksi akkua mahdollistaa pidempien matkojen ajamisen. Suunnitelmissa onkin tehdä kesällä retki Valkeakoskelle.

– Haaveissa on myös bussireissu Hausjärvelle minun ja mieheni kotiseudulle. Laatikkopyörä mahtuu kyljellään bussin tavaratilaan, joten perillä pääsisi pyöräilemään, Virtanen suunnittelee.

Koko perhe pyörällä

Nastarenkaat antavat pyörälle pitoa.

Laatikkopyörän omamassa on 60 kiloa. Tarvittaessa se jaksaa kuljettaa laatikossa sadan kilon kuormaa, satulassaan sataa kiloa ja vielä tavaratelineellä 80 kilon kuormaa. Parhaillaan pyörä kuormineen saattaa painaa siis reilusti yli 300 kiloa. Suojatietä taluttaessa onkin silloin parasta käyttää ”ryömintävaihdetta”, koska muutoin painavaa pyörää on vaikea saada liikkeelle.

Pyörän kantokykyä Virtaset ovat testanneet koko perheen voimin. Toiselle aikuiselle kyyti ei ole mukavinta, sillä silloin on istuttava laatikko-osan lattialla. Tällöin Heidi on asetellut lattialle pienen patjan.

Vaikka Heidi Virtanen antaakin pyöränsä mielellään ammattihuoltoon, hän tykkää tuunata pyöräänsä tilaamalla ja asentamalla siihen lisävarusteita. Pyörän laatikko-osaan on asennettu sade- ja aurinkokatos, sisälle juomapulloille pyöräkori ja heijastimia on lisäilty ympäriinsä.

– Koitan aina tehdä sen itse mitä osaan, koska se on kivaa. Lapsillekin sanonut, että tekemällä oppii. Jos ei osaa niin sitten mieluusti maksaa rahaa. Jotkut tuunaavat autoja, minä tuunaan pyörääni.

Aurinkopaneelit suunnitteilla

Kesää ajatellen Heidi Virtasella on ollut mielessä hankkia aurinkopaneeli, jolla voisi ladata akkuja reissussa esimerkiksi uinnin ajan. Seuraava hankinta olisi kuljettajalle kunnon peilit, ja dynamovalot, koska patterilliset simahtavat varsinkin talvisin nopeasti. Lisäksi haaveissa on nikkaroida penkkien alle tavaransäilytyslaatikot, jotka kätevöittäisivät reppujen ja muiden tavaroiden kuljettamista.

Mitään ylevää filosofiaa ei Heidi Virtasen pyöräilyn taakse kätkeydy, mutta päästöttömyys on hänestä todella kiva bonus. Hän väittää, ettei ole sen parempi ympäristöihminen, vaikka vihreät arvot ovatkin hänelle tärkeitä.

Entä voiko Virtanen suositella sähköistä laatikkopyörää muille perheille?

– Ehdottomasti voin.

Kolmipyöräinen laatikkopyörä on vakaa keväänkin liukkailla. Kaksipyöräisellä Heidi Virtanen ei omien sanojensa mukaan uskaltasi ajaa jäisillä teillä.

Sähkömoottorin akku on kiinitetty pyörän tavaratelineen alle. Kyseistä akkua on ladattu noin tuhat kertaa.

TERVE!

Tämä sisältö on lehden tilaajille.
Tutustu 5 viikkoa vain 1,90 €.