Petra Schulze Steinen palasi esi-isiensä maille Sääksmäelle – Rapolan kartano avataan myös yleisölle

Harjumaisemassa Valkeakosken Sääksmäellä sijaitseva Rapolan kartanon tila on perustettu jo 1500-luvulla. Rapola-nimi esiintyy tosin jo vuonna 1340 paavi Benedictus XII:n vahvistamassa bullassa, kirkonkirouksessa, joka langetettiin 25:lle Suur-Sääksmäen talonpojalle, jotka olivat niskoitelleet kymmenysten maksussa. Heidän joukossaan olivat Mathias de Rapalum, Cuningas de Rapalum ja Ollj Neuari de Rapalum.

Presidentin synnyinkoti

1500-luvun puolivälissä Rapolan kylän seitsemästä talosta perustettiin Timilän suurtila ensimmäisen omistajansa, uskonpuhdistaja Pietari Särkilahden veljen Timoteuksen mukaan. 1600-luvulla tila oli Ruuthin suvun omistuksessa, kunnes se 1725 siirtyi Karl Ruuthin vävylle Pehr Gustav Svinhufvudille.

Presidentti P. E. Svinhufvud syntyi kartanossa vuonna 1861 ja vietti siellä lapsuutensa. Sen kunniaksi Hämeen Heimoliitto pystytti vuonna 1937 Rapolan kartanon puistoon hänelle muistopatsaan.

Vuonna 1868 tila myytiin huutokaupalla Kustaa Pietolalle (aikaisemmin Bjong), joka otti sukunimekseen Rapolan. Hänen jäätyään leskeksi tilan maat olivat vajaan kymmenen vuotta ulkopuolisilla vuokralla. Lokakuussa 1915 kartanon osti Kustaa Rapolan tyttärenpoika Juho Kuuliala ja vaimonsa Enne. Heidän jälkeensä kartano oli perheen jälkikasvulla, kunnes se lokakuussa 1993 siirtyi Suomen valtion eli Museoviraston hallintoon.

Vuonna 2016 Rapolan kartanon osti Petra Schulze Steinen, joka on Rapolan sukua. Hänen isoisoisoäitinsä oli Kustaa ja Eufrosyne Rapolan tytär Edla Kustaava Hakkila. Euroopan Keskuspankin lakimiehenä toimivan Petra Schulze Steinenin perheeseen kuuluu saksalaisen lakimiesmiehen Mathias Schulze Steinenin lisäksi kolme lasta.

Yläpytingin alla on holvikellari

Kauppa tehtiin julkisen ostotarjouskilpailun perusteella. Siinä tuli antaa suunnitelma siitä, kuinka ostajaehdokas pystyy kunnostamaan ja ylläpitämään Rapolan rakennuksia ja saattamaan ne edes jossain määrin yleisölle avoimiksi. Kaikissa remontoinneissa pitää olla yhteydessä Museovirastoon.

Kartanokokonaisuuteen kuuluu päärakennuksen lisäksi muun muassa kivinavetta, parviaitta, puimala, kauramakasiini, sikala, liiteri pihasauna ja kuivaamo.

– Rapolan tilaan kuuluu myyntiesitteen mukaan 15 rakennusta. Todellisuudessa rakennuksia on kyllä vain 13, sillä rannassa oleva vanha sauna on Metsähallituksen mailla eikä Pajamäen aittakaan kuulu enää tilaan, mutta korjaamista ja kunnostamista kyllä riittää, toteaa Petra Schulze Steinen.

Tilan nykyinen päärakennus, yläpytinki, sijaitsee tilan alkuperäisen, 1600-luvulla rakennetun päärakennuksen paikalla. Sen alla on kivirakenteinen holvikellari, joka on ajoitettu 1600–1700-luvuille.  Rakennuksen alakerrassa on kahdeksan huonetta ja yläkerrassa kolme.

Gallen-Kallela kesävieraana

Päärakennuksen vanhimmat osat ovat vuodelta 1813, ja sitä on laajennettu vuonna 1829.

– Nykyhahmo on suunnilleen Heikki Tiitolan vuonna 1923 tekemien piirustusten mukainen. Tiitolan lounaisseinustalle piirtämä pitkä veranta jäi kuitenkin toteutumatta, mutta rakennus kasvoi lähes kymmenen metriä pituutta ja sisäänkäynnit rakennettiin talon päätyihin, Schulze Steinen kertoo.

Yläpytinki toimi aikoinaan vierastalona, jossa asuivat Rapolassa kesiään viettäneet vieraat, kuten Akseli Gallen–Kallela.

Niin sanottu alapytinki, joka rakennettiin Kustaa Rapolan aikana ja toimi perheen omana asuntona, paloi vuonna 1919.

Savupiiput rakennettiin uudelleen

Nykyiset omistajat pyrkivät saamaan yläpytingin suunnilleen siihen kuosiin, kuin se oli Kuulialan aikaan. Työtä on riittänyt niin Petra Schulze Steinenilla kuin hänen miehelläänkin. Myös ammattiapua on tarvittu.

– Tarkoituksenamme ei ole tehdä mitään muutoksia vaan entisöidä ja kunnostamalla saattaa rakennusta vanhaan muotoon. Olemme aloittaneet kunnostustyön niin kutsutulta uudelta puolelta eli 1920-luvulla laajennetusta osasta. Olemme poistaneet yhdessä huoneessa muovimaton ja ottaneet lautalattiat esiin. Tämä oli valtava urakka. Huoneen seinien lastulevyt on niin ikään poistettu, ja tilalle on laitettu pinkopahvia ja perinnetapettia.

Osa rakennuksen vanhoista kaakeliuuneista oli purettu, ja kahdessa niistä savupiippu oli katkaistu ilmeisesti 1960-luvulla, jolloin taloon tuli keskuslämmitys.

– Nyt on savupiippu jatkettu ja rakennettu katolle uudelleen, ja naakkojen pahasti tukkimat uunit on avattu ulkopuolisella avulla. Pyrimme entistämään myös keittiön niin, että sielläkin on jonain päivänä taas puuhella, kertoo Petra Schulze Steinen.

Schulze Steinenit ovat jo ehtineet korjailla tilan muitakin rakennuksia. Käytöstä poistettu 1920-luvun ulkokäymälä on saanut uuden pärekaton, ja kuivurin kolmiorimahuopakatto on uusittu. Seuraavana on vuorossa aitan hirsiportaiden uusiminen sekä 1700-neliöisen kivinavetan katon korjaaminen. Navetta rakennettiin Svinhufvudien aikana 1860-luvulla. Kertoman mukaan sen rakentaminen vei omistajan rahat, ja kartano myytiin kenties juuri siksi huutokaupalla vuonna 1868. Navetta on lähinnä varastokäytössä.

Tielinjaus lopetti karjanhoidon

Svinhufvudein aikaan Rapolan tilalle perustettiin ensimmäiset torpat. Kustaa Rapolan aikana, vuoden 1919 maanvuokrauslain tultua voimaan, tilasta erotettiin kaksi torppaa, kolme lohkotilaa ja kolme mäkitupaa.

Kustaa Rapolan aikana raivattiin lisää peltoja ja niitä vuokrattiin. Kuulialan aikaan kartanossa oli lypsykarjaa, lampaita ja sikoja. Karjaa pidettiin aina 1960-luvulle asti.

Kun tie Hämeenlinnasta Tampereelle linjattiin kulkemaan Rapolan kartanon ja Vanajaveden välistä, kartano menetti peltoa ja laidunmaita, ja tilalla luovuttiin karjasta.

Rapolan kartanon vehmaassa puutarhassa runsaine omenapuineen, marjapensaineen ja kukkaistutuksineen riittää sekä hoitamista että uusimista. Ensimmäisiä töitä puutarhassa oli kunnostaa edes osa hiekkakäytävistä ”patsaspuistossa”, jossa presidentti Svinhufvudin patsas on. Seuraavaksi on tarkoitus kunnostaa yläpuutarhaa Museoviraston vuonna 2007 teettämän suunnitelman mukaisesti sekä leikata vanhoja puita.

Remonttitöitä ja vaalikiireitä

Petra Schulze Steinen ei ole aikaisemmin itse asunut Rapolan kartanossa, mutta hän vieraili siellä lapsena muun muassa sukujuhlilla. Hänen suvullaan on vuodesta 1896 lähtien ollut kesäpaikka Vanajaveden rannassa lähellä Rapolaa. Schulze Steinenin mieleen ovat jääneet varsinkin käynnit kauppa-autolla ja postilaatikolla.

Asuminen maalla ja remonttityöt ovat Schulze Steinenin mielestä hyvää vastapainoa hektiselle työlleen.

– Tänä keväänä on näiden remonttien lisäksi menoa muutenkin, kun olen ehdolla Euroopan parlamentin vaaleissa, kertoo keskustan ehdokkaana oleva Schulze Steinen.

Lähes 16 vuotta EU:n palveluksessa työskennelleen Schulze Steinenin mukaan ulkomailla asuminen opettaa katsomaan Suomea erilaisin silmin ja huomaamaan, miten paljon hyvää täällä on.

– Alkaa kaivata juuriaan ja haluaa tänne takaisin.

Lähteet: Eino Jutikkala: Suomen kartanot ja suurtilat 1945, Museovirasto: Rapola-tutkimukset 2003

 

Kartanosarja alkaa

Akaan Seudussa esitellään tämän vuoden aikana Akaan ja lähiympäristön kartanoita.

Kartanoiksi luetaan rälssisäterit, jotka olivat aatelisomistuksessa verorasituksen vaihdellessa eri vuosisatoina. Vuoden 1864 asetuksella myös talonpojat saivat oikeuden hankkia näitä sätereitä itselleen.

Kartanoiksi on kutsuttu myös suurempia tiloja, jotka olivat usein säätyläisten omistuksessa. Itäisessä Suomessa kartano on eri merkityksessä, ja siellä hovi vastaa lähinnä länsisuomalaista kartanoa.