Kimmo Kyllönen.
Minä ja vaimoni pidämme monesta erilaisesta ruuasta. Pidämme makuelämyksistä, kokeilevasta keittiöstä, etnisestä ruuanlaitosta, ulkona syömisestä, hyvistä hetkistä ihmisen perustarpeen parissa. Syömisestä yhdessä tärkeiden ihmisten kanssa.
Meillä laitetaan kotona ruokaa paljon ja meillä ruuanlaitto on saanut vaikutteita ja oppeja monesta eri ruokakulttuurista. Kun menemme ulos syömään, haluamme yleensä muuta kuin pippuripihvin, kebabin tai pitsan. Tai sen niin muodikkaan hampurilaisen.
Pakko myöntää, että olemme käyneet listat läpi paikallisesta tarjonnasta kerran jos toisenkin. Siellä on vaikka mitä – on pitsaa, on hampurilaista, on pihvi poikineen eri perunoilla ja päällisillä ja on tietysti vähän lisää hampurilaisia sekä siipiä.
Nyt rakkaat ravintoloitsijat, älkää missään nimessä ottako tätä piruiluna tekemästänne ruuasta. Minä käyn laidasta laitaan käyttämässä teidän palveluitanne valittamatta ja tyytyväisenä. Teen niin jatkossakin. Juttu on vaan niin, että käyn teillä joko lounaalla, hakemassa pikaista tankkausta tai satunnaisesti syömässä porukalla kun en jaksa kokkailla. Vika siis ei ole ruuassa, sillä hinta ja laatu ovat kyllä kohdallaan, mutta minä haluan mennä toisinaan oikeasti syömään. Fiilistelemään annoksella ja saamaan elämyksen. Puhun nyt annoksista, jotka on tehty sydän pursuillen ja tunnetta täynnä. Tällä hetkellä joudun menemään niin kuin tulinkin, eli junalla. Kun haluan syömään, kokemaan jotain uutta, joudun menemään Tampereelle, Hämeenlinnaan tai kauemmas.
Ymmärrän täysin, että kylillä ei menesty liian erikoistunut putiikki. Olipa sitten kyseessä kummalliset kumikengät tai erityiset ruuat, yrittäjän keskiössä on bisnes ja pienen kylän voittoisa konsepti tuskin on liian erikoistunut ruokalista.
Kun meillä on kuitenkin etniseltä alkuperältään muualta tulleita ravintoloitsijoita, olisiko teillä jotakin uutta tarjota listalle? Jotakin, joka tulee teidän sydämestänne ja jota kokkaatte kotona vieraillenne? Se on tuskin pitsa tai kebab. Entäpä kotoperäiset ravintolat? Löytyykö palettiin jotain missä uskallatte loistaa hiekkalaatikon reunan ylitse? Jotain mitä laitatte, kun itse haluatte syödä erityisen hyvää.
Tuntuu oikeasti vähän jopa hassulta, että kylän kebabien persoonallisin versio on täysin kotoperäinen klassikko torin kupeesta. Ei siksi, että konsepti olisi jotakin uutta, vaan siksi että kastike ja liha on tehty talon omissa nurkissa. Kylän tuorein pubi tarjoaa siivet, joiden pohjana ei ole tunnettu soosi. Mikä on muiden valmistajien konsepti? Te kaikki, työntäkää persoona annokseen. Myykää minulle sielunne, älkää polttoainetta.
Onko väärin haastaa teitä aivan kaikkia tekemään jotakin sellaista, jonka takia tulen syömään kokeakseni makuja? Listalle muutama annos, joissa maistan teidän sydämenne kosketuksen? En usko heittäytymisen pienissä määrin olevan pois teidän bisneksestä. Kebabit, pitsat ja bursat tai siivet mahtuvat takuulla listalle. Välillä tilaan nekin.
Tehkää kokeiluja ja huutakaa ääneen ”nyt on saatavilla” ja minä tulen. Enkä takuulla edes yksin.
Kimmo Kyllönen
Kirjoittaja on pienpanimo Hopping Brewstersin toimitusjohtaja.
Forum Akaa on Akaan Seudun kolumnisarja, jossa akaalaiset kirjoittajat tarkastelevat ympäröivää yhteisöä ja yhteiskuntaa.
Viimeisimmät kommentit