Pääkirjoitus: Entäpä jos ne eivät haluakaan?

Ilmastonmuutos huolettaa suomalaisia nuoria. Tuoreimmassa Nuorisobarometrissa ilmastonmuutoksesta oli melko tai erittäin huolissaan 70 prosenttia 15-29-vuotiaista. Vielä kymmenen vuotta sitten huolissaan ilmaston lämpenemisestä oli vain 40 prosenttia nuorista.

Tänään 15-vuotias nuori täyttää 50 vuotta 2054. Tuntuu kaukaiselta, mutta nuoresta itsestään ei ehkä sittenkään. Entäpä jos ne eivät haluakaan sellaista maailmaa, jollainen kaikesta päätellen heille on periytymässä. Kun katselemme ympärillemme, emme vielä huomaa kapinaa, mutta se on tulossa.

Nuoret näkevät ja ymmärtävät paljon enemmän kuin ymmärrämmekään.

Ruotsalainen 16-vuotias koululainen Greta Thunberg on vain jäävuoren huippu. Hän sai julkisuutta, mutta siihen se jäikin. Thunberg on sitä mieltä, että ilmastonmuutos on otettava todesta heti. Nyt on viimeiset hetket tehdä jotakin vaikuttavaa.

Greta Thunbergille taputtivat hetken maailman johtajat. Olipa kiva, kun kerrankin kokouksessa kuultiin nuorten ääni.

Vanhempien pitäisi jättää parempi maailma jälkikasvuilleen. Tämäkö se on? Eikö kukaan huomaa, että ilmastonmuutoksen seurauksena Suomessa on kohta ilmastopakolaisia etsimässä puhdasta ruokaa ja juomaa. Heitä eivät pidättele unkarilaisten piikkilanka-aidat eikä Euroopan unionin sopimukset Turkin kanssa. Nälkäiset ihmiset tulevat haluamme tai emme. Siinä on perussuomalaisillakin ihmettelemistä.

Emmekö huomaa, että Suomen linnusto ei ole enää samanlainen kuin ennen? Kalastaja Pentti Linkola kirjoittaa viimeisillä voimillaan puhtaaksi yli 60 vuotta keräämiään havaintoja. Jo vuosia sitten hän sanoi, että Hämeessäkin on kannoissa nähtävissä pysyviä muutoksia. Linkolaa ei kuuntele vieläkään kukaan. Mitä sitä nyt enää, vanhaa miestä.

Mutta jostakin peruuttamattomastahan se kertoo, että Vanajalla on pysyvästi useita merikotkia.

Talvet ovat lumettomia ja kesät hyvin kuumia sekä kuivia tai sitten hyvin sateisia ja koleita. Toisinaan lunta sataa niin paljon, että se ei meinaa mahtua mihinkään. Mutta hiihtolomaksi lumi sulaa jo pois. Emmekö ymmärrä, että jokin on muuttunut peruuttamattomasti. Ai niin, nyt puhutaankin talvilomasta.

Märillä tai kuivilla pelloilla ei kasva mitään. Suomessa olisi nälänhätä ilman tuontiviljaa. On itsensä pettämistä luulotella, että kun ilmastomme lämpenee, saamme useampia kasvukausia ja ehkä uusia lajejakin.

Entäpä jos ne eivät haluakaan? Nuoret miettivät ihan oikeasti, millaisessa maailmassa he elävät valmistuttuaan ammattiin ja perustaessaan tulevaisuudessa perheitä. Kun heitä kuuntelee, ikijään sulamisesta puhutaan miltei itku kurkussa. Senhän voi sivuuttaa harhaluulolla, että taas on lähdetty jonkun nettihörhön matkaan. Greta Thunberg ei ole hörhö.

Miksi tehdä lapsia tähän maahan, jossa kukaan ei kuuntele. Politiikka on riitelyä, päälle puhumista ja tahallaan väärin ymmärtämistä. Ja koko ajan ilmasto lämpenee. Tällainen on totuuden jälkeinen aika.

Sitten vielä kysytään, miksi äänestysprosentit laskevat vaali vaalilta. Nuoret ja nuoret aikuiset eivät usko poliittisen vaikuttamisen mahdollisuuteen. He katsovat koko ajan meitä ja näkevät itsekkyytemme. Heitä ei kerta kaikkiaan kiinnosta jatkaa näin.

Eurooppa on liikkeessä. Liberaalit arvot ovat kovilla. On helpompi huutaa kaduilla, kuin katsoa kauas. Silmät ummistamalla luullaan, että paha tulevaisuus katoaa. Raja-aitoja pystyttämällä, itsekkyydellä ja valheilla yritetään pitää lintukoto pystyssä. Budapest ja Varsova ovat eurooppalaisia kulttuurin kehtoja. Niin, keille?

Tampereen yliopiston tutkijatohtori Heta Heiskanen pohtii, onko Suomessa heräämässä ilmastoaktivismi. Toivottavasti.

 

TERVE!

Tämä sisältö on lehden tilaajille.
Tutustu 5 viikkoa vain 1,90 €.