Anni Tiuran yli 60 vuoden odotus päättyi happamaan yllätykseen

Anni Tiura on 60 vuotta kuvitellut kasvattavansa appelsiinipuuta. Tänä talvena puuhun ilmestyi sitruuna.

Kun Anni Tiura pikkutyttönä kylvi siemenen äitinsä kukkapurkkiin, tuskin hän osasi aavistaa, että kasvi tuottaisi ensimmäisen hedelmänsä yli 60 vuotta myöhemmin. Tiura on kaikki nämä vuosikymmenet kuvitellut kasvattaneensa appelsiinipuuta, mutta tänä talvena puun kukasta kehittyikin sitruuna.

– Hän päätti tehdä yhden hedelmän vanhoilla päivillään – vähän niin kuin miksi Saara nauroi, Tiura vertaa ihmettä Raamatun Saaraan, joka ikäihmisenä synnytti pojan.

Kirjavat ovat olleet myös Tiuran appelsiinipuuksi luuleman kasvin vaiheet. Elettiin 1950-lukua, kun noin viisivuotias Anni pisti siemenen multaan lapsuudenkodissaan Ylöjärvellä.

– Sisarellani oli appelsiinipuu, joka ulottui ikkunan yläreunaan saakka. Kadehdin sitä hirvittävästi ja halusin itselleni oman. Sisareni puu on kadonnut jonnekin, mutta minun on säilynyt, Tiura kertoo.

Kuiva risu huoneen nurkassa

Anni Tiura muistaa, kuinka hän siirsi kasvin kerran kesäksi ulos puutarhamultaan. Ulkona se alkoi tehdä haaroja ja näyttää pikkuhiljaa puulta. Mutta kun pakkanen syysyönä pääsi yllättämään, kasvi pudotti kaikki lehtensä.

Annin äiti arveli kasvin kuolleen ja kehotti heittämään sen pois, mutta tyttö kiskaisi sen maasta, siirsi tiiliruukkuun ja vei huoneeseensa.

– Kaikki sivuversot kuolivat siitä pois, mutta pidin sitä sitkeästi huoneessani koko talven. Minulle naurettiin, että hullu ihminen, kun pitää kuivaa risua huoneen nurkassa.

Sitkeys palkittiin, kun keväällä varteen ilmestyi pieniä silmuja.

Etanan koti ja kissojen vessa

Anni Tiura aikoo käyttää sitruunan mehun vappusimaan.

Kasvi on yhden talven ollut myös etanan kotina. Puu oli kesän ollut katon alla verannalla ja Annin siirtäessä sitä takaisin sisälle, hän huomasi pienen etanan ryömivän mullan päällä. Anni piti etanaa talven hengissä aaroninparta-kasvin palasilla.

– Kun etana nakersi reunaa, sen rapinan kuuli, kun oli oikein hiljaista. Kun tuli kevät ja ruoho alkoi kasvaa, vein etanan ulos.

Kissat puolestaan olivat lannoittaa kasvin hengiltä, kun ne kävivät kukkaruukkuna toimineessa suuressa puutiinussa tekemässä tarpeitaan. Puuha loppui, kun tiinun päälle pantiin pahvisuoja.

Kynttelikön valossa eteläikkunalla

Puu jäi Anni Tiuran lapsuudenkotiin, kun hän ylioppilaskirjoitusten jälkeen lähti maailmalle, kävi töissä Saksassa, perkasi turskia Hammerfestissa ja opiskeli karjanhoitokoulussa Mustialassa. Lyötyään hynttyyt yhteen Markku Tiuran kanssa, muutti puu Ylöjärven lapsuudenkodista Käyrälään Kylmäkoskelle.

Vuonna 2011 kasvi muutti Tiurojen mukana päärakennuksesta samalla mäellä olevaan muorinpirttiin, jossa sen paikka on yläkerran aulassa eteläikkunalla. Vuonna 2016 edesmennyt puoliso ei ole enää ihmettä näkemässä.

Viime vuoden marraskuussa kasvi teki kymmenkunta kukkaa, joista yksi alkoi Anni Tiuran yllätykseksi kasvaa.

– Kukat ovat hedelmöittyneet ennenkin, mutta vihreät palot ovat aina pudonneet pois. Jostain käsittämättömästä syystä puu päätti nyt kasvattaa yhden hedelmän, ja se on sitruuna. En ymmärrä, miten se onnistuu kaikkein pimeimpänä vuodenaikana.

Tiuran mukaan suotuisassa ilmastossa sitrushedelmät tuottavat satoa ympäri vuoden. Hän miettii, voisiko ikkunalla yötä päivää palavalla joulukyntteliköllä olla osuutta asiaan.

Tiuran mukaan parhaiten hänellä menestyvät yleensä kaktukset.

– Kun appelsiinipuusta on pudonnut lehtiä, olen rutistanut kuivuneet lehdet kasvin juurelle. Näin ravinteet menevät ikään kuin kiertoon, hän kertoo.

 Mehu käytetään vappusimaan

Sähkökynttelikkö palaa ikkunalla myös öisin. Anni Tiura epäilee valolla olevan vaikutusta yllätyshedelmän syntymiseen.

Nyt Tiura odottaa vielä vihreän sitruunan kypsymistä ja muuttumista keltaiseksi. Sen mehun hän aikoo käyttää vappusimaan.

– Täytyy ottaa mehu talteen ja panna vaikka pakastimeen odottamaan simantekoa, Anni Tiura suunnittelee.

TERVE!

Tämä sisältö on lehden tilaajille.