Näkövammainen Raija Leppänen kuuntelee Akaan Seutua ja pelaa pasianssia

Raija Leppänen pelaa pasianssia samalla, kun hän kuuntelee Akaan Seudun äänilehteä. Pelaaminen onnistuu korteilla, joissa on suuret numerot ja kirjaimet.

Raija Leppänen seuraa tarkkaan sanomalehtiä siitä huolimatta, että hän on lähes sokea. Leppänen tilaa Akaan Seudun, Valkeakosken Sanomat, ET-lehden ja näkövammaisten Airut-lehden äänilehteä, jolloin hän voi kuunnella uutiset cd-levylle luettuna. Aamulehden, Helsingin Sanomat, Ilta-Sanomat ja Iltalehden hän kuuntelee tietokoneen puhesyntetisaattorin avulla, joka muuntaa tekstin puheeksi.

Raija Leppänen (o.s. Lahti), 75, on syntynyt Viialassa Haihunkosken rannalla, asunut nuoruutensa Varrasniemessä ja käynyt yhteiskoulun Toijalassa. Sen jälkeen opiskelut ja työ veivät hänet Valkeakoskelle.

Sääksmäen Huittulassa asuva Leppänen vierailee Viialassa nykyisin lähinnä hautausmaalla tai yökylässä serkkunsa luona, kun tämä tulee Saksasta käymään Viialassa. Akaan asiat kiinnostavat silti häntä edelleen.

– Onko se sitten uteliaisuutta vai hienosti sanottuna tiedonhalua tai sosiaalisuutta, mutta haluan tietää kotipaikkakuntani asioista ja ihmisistä. Myös jutut vanhoista rakennuksista ovat erittäin mielenkiintoista luettavaa.

Kuolinilmoitukset ensin

Akaan Seutu tulee Leppäselle äänilehden lisäksi myös paperilehtenä, jota hän pystyy katselemaan lukulaitteella. Paperilehdestä hän käy ensimmäisenä läpi kuolinilmoitukset. Myös äänilehden hän kuuntelee heti tuoreeltaan muiden puuhien lomassa.

– Istun pöydän vieressä ja pelaan samalla pasianssia isonumeroisilla ja -kirjaimellisilla korteilla tai silitän vaatteita tai laitan ruokaa.

Akaan Seudun äänilehti on tullut Leppäselle kymmenkunta vuotta. Hän on kiitollinen vapaaehtoisille, jotka lukevat ja äänittävät lehteä näkövammaisille.

Elämä on luopumista

Raili Leppänen on lähtöisin Viialasta. Nykyisin hän asuu Sääksmäen Huittulassa.

Leppänen sairastaa perinnöllistä ja etenevää silmäsairautta retinitis pigmentosaa, verkkokalvon pigmenttisurkastumaa, johon ei ole parannuskeinoa. Leppäsellä sairaus todettiin, kun hän oli 25-vuotias. Sitä ennen suvussa ei tiedetty sairaudesta.

– Ensimmäisiä oireita oli hämäräsokeus. Ensin ihmettelin, miten tässä näin kävi, kun kompastelin hämärässä. En tajunnut itsekään, että en näe niin kuin muut, hän muistelee.

Leppänen työskenteli pankissa Valkeakoskella kaksikymmentä vuotta, kunnes hän 42-vuotiaana joutui jäämään eläkkeelle heikentyneen näkökyvyn takia.

Sairauden toteamisen jälkeen elämä on ollut jatkuvaa surutyötä luopumisineen. Leppänen näkee tällä hetkellä valaistuksesta riippuen vähän mutta hämärässä hän on täysin sokea. Kirkas auringonpaiste häikäisee häntä pahoin.

– Itsenäisyys kapenee ja vähenee koko ajan. En voi oikein lähteä vieraisiin paikkoihin yksin, koska voin eksyä, Leppänen sanoo.

Junalla tyttären luo Saloon

Leivosen tilalla, vanhassa isossa maatalossa miehensä kanssa asuva Raija Leppänen pärjää hyvin kotona ja muutenkin tutussa ympäristössä. Myös junamatka tyttären luo Saloon on tullut vuosien varrella niin tutuksi, että hän selviää siitä yksin.

Raija Leppänen empi pitkään valkoisen kepin käyttämistä.

– Keppi oli 20 vuotta taitettuna piirongin laatikossa, koska en halunnut tuoda sitä esille, että tässä ollaan sokeita. Ensin ajattelin, että olen silmätikkuna, jos menen kepin kanssa. Mutta sitten ajatus muuttui, kun totesin olevani silmätikkuna, kun törttöilen kaupungilla. Elämä helpottui huomattavasti, kun otin kepin käyttöön. Ihmiset ovat olleet tosi asiallisia ja ystävällisiä.

Laukku lähti kävelemään

Leppänen on kokenut vertaistuen tärkeäksi. Hän on mukana näkövammaisten yhdistyksissä ja osallistuu näkövammaisten kerhoihin. Kun Leppänen tapaa muiden kohtalotovereiden kanssa, silloin ei surra vaan nauretaan näkövamman aiheuttamille kommelluksille.

– Kerran käydessäni Stockmannilla kuvittelin tulleeni laukkuosastolle. Edessä roikkui kivannäköinen laukku, mutta kun tartuin siihen, se lähti menemään lujaa. Laukku olikin jonkun naisen olalla, Raija Leppänen nauraa.

 

Raimo Jokinen on lukenut Akaan Seutua näkövammaisille yli kymmenen vuotta

Seurakuntatyöntekijä Riitta Poikselkä vastaa äänilehtitoiminnasta. Akaan Seutua luetaan äänitteeksi vapaaehtoisvoimin Toijalan seurakuntatalon alakerrassa. Raimo Jokinen aloitti lukijana vuonna 2005.

Raimo Jokinen on yksi kahdeksasta vapaaehtoisesta, joiden ansiosta näkövammaiset voivat tilata Akaan Seudun äänilehtenä. Toijalassa asuva Jokinen käy yhdessä työparinsa Liisa Sjöblomin kanssa Toijalan seurakuntatalolla lukemassa paikallislehteä äänitteeksi noin kerran kuukaudessa. Vapaaehtoistyötä pyörittää Akaan seurakunta. Äänilehteä on tehty 1990-luvulta asti.

Jokinen on kuulunut lukijarinkiin vuodesta 2005 lähtien. Jäätyään pois työelämästä elintarvikealalta Jokinen halusi tilalle vapaaehtoistyötä.

– Seurakunta haki silloin sopivasti tähän vapaaehtoisia. Tykkään, että on joku homma, joka tuottaa yhteistä hyvää ainakin joillekin, Jokinen kertoo ja tunnustaa olevansa muutenkin innokas lehtien lukija.

Kun Jokinen aloitti, Akaan Seudut luettiin vielä C-kastille. Nykyisin äänite tallennetaan cd-levylle.

– Kasettiaikana kuvailimme lehdestä jopa valokuvat. Nyt se on jäänyt pois, Jokinen kertoo.

Raimo Jokisen mukaan käyttäjien palaute äänilehdestä on yleensä positiivista. Jokinen on tyytyväinen, kun voi tuottaa iloa ihmisille

Äänilehteen tallennetaan pääsääntöisesti kaikki Akaan Seudun jutut. Lehden lukeminen ääneen vie sivumäärästä riippuen pari tuntia ja joskus jopa 3–4 tuntia. Jokinen aloittaa työn laatimalla jo edellisiltana lehdestä sisällysluettelon ja numeroimalla luettavat jutut. Äänilehti alkaa sisällysluettelolla.

– Olen ottanut tavaksi, että ensin luen seurakuntajutut, kun tämä on seurakunnan järjestämää toimintaa. Sen jälkeen tulee pääkirjoitus, ja

siitä edetään kylmän rauhallisesti. Joitakin urheilujuttuja jätetään lukematta, kun ajatellaan että kaikki urheilujutut eivät kiinnosta kuulijakuntaa, joka on aika iäkästä, Jokinen sanoo.

Kun ääni väsyy, lukuvuoro vaihtuu työparille. Kanttori Heikki AliLöytty on antanut lukijoille vinkkejä myös äänenavaukseen ja -hoitoon.

Seurakunta hoitaa äänilehtien postituksen saajilleen. Tarvittavat cd-levyt ja kirjekuoret seurakunta saa Näkövammaisten liitolta. Äänilehden tilaajia on tällä hetkellä 18, ja niitä menee Akaaseen, Urjalaan, Valkeakoskelle ja Helsinkiin sekä ikäihmisten hoitokoteihin Akaassa.

Näkövammaisten äänilehden yhteyshenkilönä toimii ma. seurakuntatyöntekijä Riitta Poikselkä, jonka tavoittaa numerosta 040 8494 496 tai sähköpostilla riitta.poikselka@evl.fi.

TERVE!

Tämä sisältö on lehden tilaajille.
AS DIGI tutustumistarjous 8 viikkoa 3,90 €.