Muistokirjoitus

Siltainrakentaja ja lasten ystävä Jarmo Pirttijoki on poissa

Jarmo Rainer Pirttijoki menehtyi 13.1.2019 pitkäaikaisen sairauden uuvuttamana. Hän syntyi 1944 Kakskerrassa suurilapsisen perheen neljäntenä lapsena. Perheen elanto koostui karjanhoito- ja maatöistä. Elämä oli liikkuvaa, ja Jarmo kävi ensimmäisen kouluvuotensa Hanhisuolla, kunnes perhe asettui Urjalan Kokolle.

Jarmo joutui lähtemään maailmalle töihin jo varhain. Näin hän oppi jo nuorena vastuunkantamisen merkityksen. Se ominaisuus seurasi häntä koko elämänkaaren. Työelämän ensimmäiset vuodet mottimetsästä vesi- ja viemärialan erilaisiin tehtäviin perehdyttivät työteliään nuoren miehen maanrakennusalan erilaisiin vaateisiin.

Kokemuksen myötä Jarmo pestautui Vesto Oy:lle sillanrakentajaksi. Muutaman vuoden kuluttua työtehtävät muuttuivat jälleen, kun työnantajaksi tuli Peratek Oy, ja tehtävät painottuivat suurten tunneleiden, siltojen, väestösuojien ja muiden suurrakennelmien ruiskubetonointiin.

Jo tuolloin Jarmo tunsi kiinnostusta edunvalvontaan. Hänet valittiin suurehkojen työmaiden pääluottamusmieheksi. Häneen luotettiin, koska hän uskalsi puuttua asioihin ja ottaa niihin rakentavasti mutta lujasti kantaa. Työtoverit luonnehtivat häntä ahkeraksi ja esimerkilliseksi.

Avioituminen Annelin kanssa alkoi kiinnittää elämää Toijalaan. Lasten syntymä 1970-luvun taitteessa ja matkatyön rasittavuus johtivat työpaikan etsintään lähempää.

Vahvana vesi- ja viemärialan osaajana Jarmo sai paikan Toijalan kaupungilta jätevedenpuhdistamon hoitajana. Tehtävä jatkui eläköitymiseen asti. Useana vuonna Toijalan puhdistamon testitulokset olivat Kokemäenjoen vesiensuojeluyhdistyksen toimialueen parhaimmat. Tekeminen oli laatua.

Yhteiskunnallinen vaikuttaminen ja heikomman puolesta toimiminen olivat Jarmon sydäntä lähellä. Neljä valtuustokautta Vasemmistoliiton ja sen edeltäjän SKDL:n ryhmässä ja kaksi kautta Kansalaisliike Toijalan Sitoutumattomien (ToSi) joukoissa ovat osoitus luottamuksesta, jota Jarmo nautti. Häntä oli helppo lähestyä, hän perehtyi asioihin ja uskalsi olla eri mieltä, jos sen oikeaksi koki. Toisaalta hänellä oli valtiomiesmäistä ymmärrystä kunnallisen elämän suurista linjoista. Lillukanvarsista hän saattoi kurillaan kinata.

Valtuustotyön ohella pitkäaikainen rakennuslautakunnan ja palo- ja pelastuslautakuntien jäsenyys olivat keskeisiä vaikuttamisen väyliä. Luottamus ja arvostus ulottuivat yli puoluerajojen. Se kiteytyi myös pitkäaikaiseen työskentelyyn ammattijärjestön eri tehtävissä.

Lasten ja lastenlasten harrastusten myötä Jarmo kasvoi myös urheilupersoonaksi. Hän oli kannustava ja kantaa ottava hahmo paikallisilla jalkapallo- ja yleisurheiluareenoilla. Myös muunlainen urheiluun liittyvä vapaaehtoistoiminta piti miehen liikkeessä.

Perhe ja varsinkin lapset olivat vaarille tärkeitä. Hänestä oli tärkeää seurata heidän edistymistään. Jarmon avaraan syliin mahtuivat omien lisäksi niin pallojuniorit kuin seurakunnan päiväkerholaisetkin. Hän oli koko kylän vaari.

Sairaus vei lopulta miehen. Jarmo arvosti suuresti julkista terveydenhuoltoa niin paikallisesti kuin yliopistosairaalassakin. ”Kyllä minä olen kans kallis äijä; on mua sen verran hoidettu näitten 25 vuoden aikana”, hän erään kerran arvioi.

Jarmoa jäivät kaipaamaan puoliso, lapset, lastenlapset sekä suuri joukko läheisiä ja ystäviä.

Elämän tuomari puhalsi pilliin ja peliaika päättyi. Rakas puoliso, isä ja vaari sai rauhan.

 

Timo Rajala

Kirjoittaja on Jarmo Pirttijoen lanko

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?