Pysähdy hetkeksi: Prismaelämää?

Lapsi odottaa kylpyläreissua, kivoja leikkejä kaveriensa kanssa ja kesää, kun pääsee uimaan ja touhuamaan mökille.

Nuori odottaa valmistumista ammattiin tai ylioppilaaksi. Hän toivoo löytävänsä unelmien opiskelupaikan ja tyttö- tai poikaystävän, jonka kanssa reissata ympäri maailmaa.

Kun lapsesta ja nuoresta tulee keski-ikäinen, on hän valmistunut ammattiin, siirtynyt työelämään, löytänyt elämänkumppanin ja perustanut perheen ja kodin.

”Nuorena elämä on täynnä päämääriä, mutta kun ne saavuttaa, iskee helposti tyhjyys”, sanoi filosofian tohtori Antti Kauppinen Helsingin Sanomissa (3.1.2019).

Kauppinen toteaa, että nuorten aikuisten elämä on usein päämäärätietoista, rakenteeltaan vähän kuin seikkailullista vaikeuksista voittoon -sankaritarinaa. Tavoitteena on löytää oma juttu niin opiskeluissa, töissä kuin ihmissuhteissakin. Keski-iässä nämä asiat on monen elämässä jotakuinkin ratkaistu.  Kauppinen kuvailee, että ”kun suurta päämäärää ei ole, elämä voi tuntua tyhjältä ja tarkoituksettomalta. Se on vain lisää tätä samaa. Kun on lapsia, joka aamu pitää kaivaa vaatteet esiin ja viedä heidät tarhaan. Sama kuvio toistuu päivästä toiseen.”

Mainitunlaista elämänvaihetta kutsutaankin toisinaan ”prismaelämäksi”: Elämää rytmittävät työ, lastenhoitojärjestelyt ja marketin ruokaostokset. Filosofi Kauppinen antaa tälle elämänjaksolle prismaelämän sijasta nimeksi ”palvelutarina”, jossa palvellaan päämäärää, joka ei ole kaukana tulevaisuudessa (vrt. nuoret) vaan läsnä päivittäin.

Filosofi toteaakin, että keski-ikäisten haaste on löytää arjesta mielekkyys, tajuta, että arjessakin on mahdollisuus kasvuun ja menestykseen siinäkin hetkessä, kun miljoonatta kertaa pyytää lasta laittamaan vaatteet naulakkoon tai pyyhkii lapsen peppua. Toistuva tekeminen on aikuistumisen haaste. Filosofi kehottikin miettimään, että kaikkien ei tarvitse tehdä elämässään jotain isoa, vaan tavallinen työ ja perheelleen omistautuminen on merkityksellistä, jos sen vain oivaltaa.

Filosofi siis jatkaa uskonpuhdistaja Martin Lutherin ajatusta kristityn kutsumuksesta. Oletpa siivooja, bussikuski, opettaja, balettitanssija, sisko, vaari, äiti, naapuri: se riittää, enempää ei tarvitse. Pääasia, että on tyytyväinen siihen, mitä on ja näkee ympärillään sen kaiken hyvän, minkä Jumala on antanut.  Ja tähän lisään: Aina voi sinne tänne arkeen ujuttaa juttuja, joista erityisesti iloitsee olkoon se matka, ruokaa, kulttuuria, liikuntaa…

Lopuksi vielä viisaus Suvi Teräsniskan laulusta:

Entä jos tärkeimmät asiat tapahtuu tällä hetkellä?

Kauneimmat kukat kukkivat juuri nyt liian lähellä…

Entä jos kaikki se, mitä etsit, on sun edessä?

Entä jos onnesi on nyt ja tässä valmiina?

 

Riina Saastamoinen

Kirjoittaja on Kylmäkosken kappalainen.

TERVE!

Tämä sisältö on lehden tilaajille.