Pysähdy hetkeksi: Joulu tulee, oletko valmis?

Minua on viimeisten viikkojen aikana ärsyttänyt puheet joulustressistä. Eri lähteistä saa neuvoja, miten toimia, jotta selviää kaikesta joulustressistä hengissä. Onko joulu siis jonkinlainen selviytymiskamppailu? Tulee mieleeni, että se näkökulma, mistä paljon puhutaan, vahvistuu. Joulu herättää monenlaisia tunteita. Jotakin ärsyttää liian räikeät jouluvalot, toista kismittää joulun kaupallisuus, kolmatta etoo joulun kristillinen sanoma ja neljäs polttaa päreensä jostain muusta, vaikka siis joulustressistä. Asenne jouluun voi olla monenlainen.

Adventin mies on Johannes Kastaja. Kolme adventtisunnuntaita ennen joulua ovat pienen paaston aikaa. Johannes on kaikkien paastoajien isä – mies askeesin huipulta. Oli paasto pieni taikka suuri, niin Johanneksessa on esikuvaa riittämiin. Hän laittaa syrjään lähes kaiken, ei syö eikä juokaan. Tekee tilaa itseään suuremmalle. Pysähtyy odottamaan ja karulla tavalla houkuttelee muitakin mukaan. Johannes opettelee unohtamaan hetkeksi itsensä, että voisi nähdä ja kuulla paremmin hänet, joka tulee itseä varten. Tärkeää olisi löytää Johanneksen tie. Tiellä, jolla kuljetaan pysähtymällä, puhutaan hiljentymällä ja vetäydytään syrjemmälle, tullaan joulun keskukseen. Tämä kaikki siksi, että voisi kuulla ja nähdä, kun Jumalan valtakunta Jeesuksessa murtautuu keskelle murjottujen ihmisten maailmaa.

Johanneksen tietä seuraa Jeesuksen tie. Tällä Jeesuksen meille kaikille valmistamalla kulkureitillä otetaan vastaan anteeksiantamusta, armoa ja rakkautta.  Parhaimmillaan näitä ei oteta ainoastaan vastaan, vaan itsekin jaetaan eteenpäin. Tullaan tien tekijöiksi. Tien tekijöinä ollaan, kun huomataan toisen ihmisen arvo ihmisenä. Kaikkien ei tarvitse käyttäytyä, ajatella tai olla niin kuin minä olen. Erilaisuus on meissä rikkautta. Jumalan valtakuntaan mahtuu heitä, jotka nauttivat kirkkaista, välkkyvistä jouluvaloista, heitä, jotka valmistautuvat jouluun kiireellä, ja heitäkin, jotka rakastavat hiljaisuutta sekä rauhaa joulun odottamisessa. Toisen ihmisen arvostaminen ja huomioinen ei ole itseltä pois. Päinvastoin se antaa itselle enemmän. Minulta ei ole pois se, miten toinen joulua lähestyy tai elää elämäänsä. Kun osaan antaa arvon toiselle, saan samalla arvon myös itselleni. Milloin viimeksi olet sanoin ja teoin kertonut lähimmille ihmisillesi, että rakastat heitä, olet heistä ylpeä tai että arvostat heitä?

Raamatussa puhutaan viisaasta sydämestä. Viisas sydän löytää lapsen seimestä, eikä halveksi härkiä ja lampaita. Lopulta joulun ilo syntyy ilman ehtoja annettavasta rakkaudesta, hyväksynnästä ja rauhasta. Se syntyy anteeksiannosta ja uudelleen aloittamisen mahdollisuudesta. Seimen ihme on Jumalan armoa armottomuutta kokeville, anteeksiantoa syytetyille, voimaa voimattomille, toivoa toivottomille.  Epätäydellisenä ja erehtyvänä kelpaan Jumalalle, sillä vapahtaja on syntynyt ja hän vapauttaa meidät rakastamaan Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistemme niin kuin itseämme.

Siunattua joulua ja joulun iloa!

Jarmo Latvanen

Kirjoittaja on akaalainen maatalousyrittäjä ja teologi.

TERVE!

Tämä sisältö on lehden tilaajille.
Tutustu 5 viikkoa vain 1,90 €.