Pääkirjoitus: Taas päästiin jouluun….

”Suvaitsevaisuus tarkoittaa kykyä sietää ja kohdata erilaisuutta sekä oppia uusia asioita. Se auttaa rakentamaan yhteisöjä, joissa monenlaiset elämäntavat ja arvomaailmat voivat esiintyä rinnakkain. Olennainen osa tätä kokonaisuutta on se, että ihminen ymmärtää oman kokemuksensa perusteella, miten arvokas asia elämässä vakaumus on.”

Näin pohti kirjassaan, Tässä seison, teologian tohtori Martti Lindqvist. Vuonna 2004 ilmestynyt kirja jäi Lindqvistin viimeiseksi, sillä hän menehtyi samana vuonna. Kirjaa voi edelleen suositella niille, jotka tahtovat työskennellä yhteisymmärryksen löytämiseksi erilaisten ihmisten välillä, kuitenkaan yksilön ainutkertaisuutta unohtamatta.

Sosiaalista mediaa seuraava, ja sen keskusteluihin aika-ajoin osallistuva, saa Akaasta kummallisen kuvan. Vihapuhe ei ole kaukana. Kiroilu on niidenkin tavaramerkki, jotka kasvotusten puhuessaan eivät kirosanoja käytä. Useimmiten keskustelut ajautuvat hyvin nopeasti tilaan, jossa vain lyöminen toinen toistaan kovemmalla herjalla vie keskustelua eteenpäin. Tai sitten kaikki loppuu.

On heti myös sanottava, että suurin osa akaalaisista ei osallistu minkäänlaiseen sosiaalisen median keskusteluun. Iäkkäämmät ihmiset haluavat tavata edelleen kasvotusten. Osa taas ei yksinkertaisesti uskalla, koska keskusteluilla on hurja maine. Niitäkin on, jotka vain seuraavat sosiaalisen median keskustelua, siihen kuitenkaan osallistumatta.

Sosiaalisen median kanavat ovat parhaimmillaan nopea tapa ajatustenvaihtoon. Maailma on tässä ja nyt, joten miksi reaalikeskustelukin ei siihen kuuluisi. Esimerkiksi twitterissä on mukana suuri joukko erilaisissa asemissa olevia ihmisiä, joten hyvin erilaiset kannanotot pääsevät esille ilman muodollisuuksia. Onnistuessaan keskustelu rakentaa suvaitsevaisuutta.

Toisenlaistakin keskustelua on. Tässä keskustelussa pyritään vain rahvaanomaisiin heittoihin ja toisten loukkaamiseen. Vihan vallassa esille vyöryy hyvinkin alhaisia asioita. Kun keskustelu käydään omalla nimellä, voi vain kysyä, tällaisiako me sittenkin olemme. Suvaitsevaisuus on tipotiessään.

Akaalainen keskustelu on liian usein syyttävää. Tuomiotakin jaetaan. Keskustelusta saa herkästi sellaisen käsityksen, että Akaata ei halutakaan rakentaa toimivaksi yhteisöksi. Tämä on onneksi osittain harha, mutta osittain valitettavan totta. Osalle meistä, jotkut asiat Akaassa ovat aiheuttaneet niin syvät traumat, että tahto yhteisön rakentamiseen on mennyt.

Keskusteluun osallistutaan valitettavan usein myös tietämättä mistään mitään. Ei ehditä tai tahdota varmistaa, ovat heitot totta. Havaittuja virheitäkään hyvin harvoin korjaa kukaan. Sosiaalinen media ei siksi olekaan tiedotusväline, vaikka siellä tietoakin paljon liikkuu.

Oma vakaumus on monelle myös umpio, jonne ei päästetä muita ajatuksia, eikä sieltä haluta pois.

Miten tässä sitten rakennetaan yhteisöä, jos keskustelun tavoite onkin muu, ehkä hajottaminen tai jopa pila. Akaassakin kaupungin luottamushenkilöitä ja viranhaltijoita toivotaan osallistuvan yhä enemmän sosiaalisen media keskusteluihin. Miksi ihmeessä?

Luottamusta rakennetaan osallistumalla, ei varjoon pakenemalla. Sosiaalinen media ei ehkä ole paras mahdollinen keskustelufoorumi, mutta mitä enemmän siellä on vastuullisia käyttäjiä, sitä paremmaksi keskustelu muuttuu. Tämän lisäksi on aina pyrittävä muuhunkin ajatustenvaihtoon. Kaikkeen keskusteluun tarvitaan myös enemmän rehellisyyttä.

Myös Akaan Seutu on kanava hyvään keskusteluun.

Hyvää joulua ja onnea vuodelle 2019.

TERVE!

Tämä sisältö on lehden tilaajille.