Pysähdy hetkeksi: Ihana kauhea joulu

Koululaiset todennäköisesti laskevat jo päiviä ja öitä joululomaan. Vielä kaksi päivää koulua tällä viikolla, ensi viikolla neljä päivää sekä perjantai, jolloin lauletaan Enkeli taivaan koululaisten joulukirkossa ja kuullaan tuttu jouluevankeliumi.

Hiukan samoissa tunnelmissa ollaan ennen kesää, mutta siinä, missä kesälomaa on edessä monta viikkoa  ja aikaa tehdä monenmoista, onkin joululomalla edessä ainakin joulunpyhien aikaan monissa perheissä tiivis ohjelma. Onko joulufani vai ei, määrittää suhtautumisen jouluun, kuten tämän hartauskirjoituksen otsikko jo kertoi. Ei ole ihmekään, että herkkuruokien, trendikoristeiden ja lahjaideoiden lisäksi aikakauslehdissä annetaan vinkkejä stressaantuneille joulunviettäjille.

Joulu on matka

Joulua voi verrata matkaan. Aika montaa asiaa voi verrata matkaan, koko elämääkin. Mutta ainakin joulussa ja matkassa on monia yhtäläisyyksiä: Molempia odotetaan, suunnitellaan, fiilistellään. Jouluihmiselle adventtiaika on ihanan tunnelmallista aikaa kynttilöineen ja glögituoksuineen.

Ihmisten onnellisuutta tutkineet ovat tehneet havainnoin, että onnellisimmillaan ihminen on odottaessaan lomaa. Miksei siis lomalla? Siksi, että lomaan ladataan usein liikaa odotuksia ja sitten petytään. Sama juttu voi olla joulun kanssa.

Oma neuvoni on, että ota rennosti! Jos et pidä jouluruuista, niin älä syö niitä.  Hankkikaa koko perheelle niitä ruokia, joista  kukin pitää. Kaappejakaan ei tarvitse siivota jouluksi, ”ellei vietä jouluaan kaapissa”, kuten eräs ystäväni sanoo. Jos et halua lähteä kotoasi kiireisen työsyksyn päätteeksi sukuloimaan, älä lähde. Luin hiljattain, että usein me ihmiset oletamme asioita (isovanhemmat suuttuvat, jos emme mene sinne kylään), vaikka todellisuus on toinen (isovanhemmat ovat helpottuneita, kun ei tarvitse kokata kahdellekymmenelle ihmiselle).  Varaa aikaa sukulaisillesi silloin, kun jaksat. Älä nipota ja tee pienistä asioista ongelmia.  Joulumieli on aika kaukana, jos yksi perheenjäsen käy kierroksilla ja haluaa joulusta sellaisen kuin se näyttäytyy aikakauslehtien kiiltävillä sivuilla.

Riittäisikö tavallinen jouluna?

Tätä kannattaa miettiä, varsinkin jos tavallinen ei tunnu riittävän edes arkena. Tunnettu psykologi Maaret Kallio sanoo näin: Arki on vaikein extreme-laji: Aina on mahdollista ottaa ilokylpyjä luksuksessa, viettää shoppailupäivä Pariisissa tai hupipäivä Hoplopissa, mutta todelliset arvot kasvavat arjen rakenteiden varassa. Jos arki ei kanna, ei luksuksesta ole tilannetta korjaamaan. Vaikka toivoisit huippukokemuksia, toivo sitäkin sitkeämmin hyvää perusarkea. Toivo toistuvasti aukeavaa syliä, johon kavuta hetkeksi iltauutisten ajaksi. Toivo lapselle vanhempaa, joka jaksaa kulkea yhdessä läpi pettymysten, eikä vain rakentaa huikeita leikkihetkiä. Toivo ystävää, joka soittaa arkisia kuulumisia, eikä vain postaile selfieitä superlomiltaan. Vaikka arki on ennemminkin harmaan viisikymmentä väriä kuin kirkasta ilotulitusta, sillä on kultaisemmat reunukset kuin yhdelläkään huippuhetkellä. Arki on sitä, minne mieli kaipaa pitkiltä lomilta, minne sydän turvaa hädässä. Se on kädenojentamista, sadastuhannes hiekkakakku, uudelleen samojen sotkujen siivoamista ja juhlamokkien tavallista tuoksua aamunpimeässä keittiössä.

Irja Askola kirjoittaa runossaan:  Kolmas jo syttynyt. / Kohta seuraa neljäskin. / Käsikirjoitus etenee sunnuntai sunnuntailta. / Adventti avaa odotukset jouluun. / Kiihtyvää tempoa. Suloisia salaisuuksia. / Perinteiden tuoksua ja kehräävää virittäytymistä iloon.

Mutta myös täyttä vastakohtaa ilmassa, /enenevästi.

Jumala, ihmisten Jumala, / olethan siellä, / missä joulukauhu kalvaa. / Sielläkin, missä tavaratalojen joululaulut ärsyttävät / ja mainosten joulukattaukset tympäisevät.

Olethan, Jumala, ihmisten Jumala, / siellä, / missä joulunpyhät pelottavat. / Kun juuri tänä vuonna ei jaksaisi, kestäisi, tahtoisi…

Olethan, Jumala, mukana kaikenlaisten ihmisten joulussa. / Silloinko sallimme itsellemme keskeneräisyyden, / joulunakin.

Kestämme kaipuun, joka ei täyty /  ja ristiriidan, / mikä rikkoo rauhan.

Jumala, ihmisten Jumala, / rukoile Sinä kaduilla ja kodeissamme, / jotta joulu ei ylittäsi kenenkään kestokykyä. / Jotta kaikesta huolimatta aavistaisi armon. / Häpeän ja hälyn takaa kuulisi lupauksen Vapahtajasta.

 

Riina Saastamoinen

Kirjoittaja on Kylmäkosken kappalainen

TERVE!

Tämä sisältö on lehden tilaajille.
Tutustu 5 viikkoa vain 1,90 €.