Tule joulu stressitön

Outi Heikkilä.

Alkutalven kaunis pakkasaamu ja kuuraiset puut saavat ajatukset kääntymään jouluun. Kohta istutaan höyryävä glögilasi kädessä joululauluja kuunnellen ja maistellaan itse tehtyjä herkkuja. On taas mukava suunnitella tulevaa joulua.

Lucian päivän jälkeen havahtuu siihen, että kaikkia jouluprojekteja ei ehkä ehdikään toteuttaa. Töissä on kiire ja kaamos väsyttää. Sauna on pesemättä ja havukranssit tekemättä. Lahjaostoksilla on ruuhkaista ja kuumaa, kaupallisuus alkaa ärsyttää. Piparit unohtuvat uuniin, palovaroitin huutaa. Lapsi kirjoittaa viidettä kertaa joulupukille ja kysyy, koska se pukki oikein tulee? Pukki, sekin on varaamatta!

”Tulee se joulu sieltä vaikkei mitään tekiskään”, totesi mummu jouluhössötyksestä. Moni kuitenkin huomaa, että lähestyvät pyhät aiheuttavat verenpaineen nousua. Miksi joulu aiheuttaa paineita? Miksi tähän keskitalven juhlaan ladataan niin paljon odotuksia? Muihin juhlapyhiin ei liity samanlaista hulinaa. Tuskin kovin moni kärsii vappustressistä.

Joulu on monelle tärkeä ja perinteikäs juhla, joka tuo kaivatun tauon keskitalven arkeen. Perinteet velvoittavat monenlaiseen puuhaan. Pitää siivota ja leipoa, hankkia lahjat ja kuusi, kiillottaa ja koristella. Aattona pitää olla valmista ja kaikilla hyvä mieli. Kenties lapsuuskodissakin aina pestiin lattiat, vaihdettiin jouluverhot ja leivottiin itse torttutaikinat. Ja aina oli lunta ja pakkasta.

Paineita tulee muualtakin kuin omasta päästä. Lehdissä ja sosiaalisessa mediassa näkee kuvia kauniista joulukodeista, joissa ei ole lasten piirustuksia tapeteissa, lehtipinoja tai pölyä tv-tasolla.

Jouluisia reseptejä löytyy kaikenlaisiin herkkuihin. Ja joulukoristeet, miten ihanaa olisi askarrella ne sopuisasti lasten kanssa ilman, että kukaan sotkee liimaa keittiön pöytään, hiuksiin tai kissaan.

Jos jouluvalmisteluista tai joulun viettämisestä ei nauti, mikään ei niihin pakota. Jouluahan voi viettää ihan omalla tyylillä tai olla kokonaan viettämättä. Paitsi jos sattuu tapaamaan henkilön, joka todella pitää perinteisestä joulusta. Aviomiehelleni kävi näin. Vuosien kuluessa on löydetty yhteinen tapa viettää joulua niin, että molemmilla on mukavaa.

Joulun tunnelmaan ei vaadita lahjavuoria, täydellisesti onnistunutta perunatuuvinkia, postikorttimaisemia tai hammasharjalla jynssättyjä kaakelinsaumoja. Jospa unohtaisi ladata kännykän ja viettäisi aikaa perheen ja ystävien kanssa.

Meidän perheen jouluun kuuluvat yleensä ainakin kuusi, kynttilät ja kotimainen kinkku. Hyasintti ja siniseen paperiin kääritty suklaa pitää myös muistaa, ja lapselle paketti tai pari. Osa suunnittelemistani jouluvalmisteluista jää taatusti taas tekemättä, mutta harvoinpa sitä aloittaa edellisjoulun muistelua miettimällä, että jäi ne autotallin hyllyt silloinkin pyyhkimättä.

Silti aion istua rauhassa sen glögilasin kanssa, kuunnella Jouluradiota ja unohtaa hetkeksi arjen.

 

Outi Heikkilä

Kirjoittaja on akaalainen maatalousyrittäjä

HEI, LÖYSIT TIMANTIN!

Tämä sisältö on lehden tilaajille.

Uusi käyttäjä, luo itsellesi tunnukset, niin pääset aloittamaan ilmaisen kokeilujakson.

Kommentoi

XHTML: Voit käyttää näitä tägejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>