Miksi duunarikin ei äänestäsi?

Metallikellari on rautakourien kokouspaikka Toijalan keskustassa. Siellä kuulee viisainta paikallista puhetta niiltä, joiden verokirja on kapitalistin kourassa. Rautakourat tuntevat luissaan ja ytimissään suhdanteiden vaihtelut, lamat ja yritysfuusiot. He tietävät myös miltä tuntuu, kun Suomella menee hyvin. Nyt menee!

Metallikellarin porukka on tottunut neuvottelemaan, ja aina kun ei ole mennyt putkeen, on kaivettu liput kaapista ja lähdetty Helsinkiin. Joskus on täytynyt lakkoillakin, jotta duunarin ääntä kuultaisiin. Rautakourat haluavat neuvotella ja sopia. Historiasta tiedetään, että kovistakin tavoitteista huolimatta neuvottelutulos on aina kompromissi.

Nyt vain näyttää siltä, että neuvottelukumppanit juoksevat yhä kauemmaksi. Suomeen on hiipinyt sanelukulttuuri. Rautakourat ovat syystä ymmällään, mutta eivät toimettomia. Nyt herätettään porukka uurnille. Tätäköhän se kapitalisti sittenkin halusi?

SAK:laisten liittojen jäsenistä vain 40 prosenttia käyttää äänioikeuttaan valtiollisissa vaaleissa. Yllättävä tieto, jonka Akaasta Hämeenlinnaan Teollisuusliiton aluetoimitsijaksi siirtynyt Mikko Virolainen kävi lauantaina porukoille kertomassa. Hän esitteli Vapaiden valtakunta -kampanjan. Uusi aika vaatii uudet konstit. Enää ei tyydytä vain marssimaan. Yksilöihin vaikutetaan yksilöllisesti.

Suomi on syvä demokratia. Tämä maa on rakennettu yhdessä kaikkia kunnioittaen. Kun sotakorvaukset saatiin Neuvostoliitolle maksetuksi, alkoi hyvinvointivaltion rakentaminen. 1960-luvun puoliväliin mennessä oli sodat kansantaloudessa maksettu, ja moni duunarikin huomasi pärjäävänsä itse asiassa aika hyvin.

Viialassa piippujen alla jyskytti menestyviä, mutta suhdanneherkkiä tehtaita. Kun oli töitä, kaikilla oli kiire. Kuntaan syntyi omakotialueita hartiapankilla, talkoilla ja yhtiöidenkin avulla.

Tuolloin oli tapana myös äänestää. Näin pidettiin omat naiset ja miehet vallassa. Punamulta- tai kansanrintamahallitukset levittivät hyvinvointia koko maahan, ja työnantajat huolehtivat ammattiyhdistysliikkeen kanssa, että kaikki menestyivät. Kokoomus vahti Elinkeinoelämän Valtuuskunnan kautta, että Suomi ei missään vaiheessa notkahda liian vasemmalle, jos sittenkään vasemmalle ollenkaan.

Ja kun meni oikein huonosti, devalvoitiin.

Tällaisen yhteiskunnan sanotaan olevan peruuttamattomasti historiaa. Politiikan ovat vallanneet räyhääjät. Työ- ja elinkeinoministeriön kansliapäällikkö kuvaa heitä makkaraa syöviksi jätkiksi, joilta puuttuvat alkeellisetkin pöytätavat. Totuudenkaan kanssa ei ole niin väliä.

Vallan ovat ottamassa populistit. Ajattelu onkin liian vaikeaa, on helpompaa kuunnella heitä (tai vain häntä), jotka huutaa eniten ja rahvaanomaisimmin.

Suomi ajoi täysillä seinään 2008. Maa velkaantui uudestaan, ja työttömyys kasvoi ennätyslukemiin. Uskon demokratiaan annettiin hiipua, uskottavat pääministeritkin olivat harvassa.

Duunari jäi kotiin, koska joku oli saanut uskoteltua hänelle, että äänestäminen ei auta mitään. Ei Suomi ole kuitenkaan katoamassa mihinkään. Halutessamme voimme pitää hyvinvointivaltionkin kasassa. Uusi suunta, jos niin halutaan, päätetään yhdessä. Äänestäminen on demokratian puolustamista.

Taas on pitkien perusteltujen puheenvuorojen aika niin pienissä kuin isoissa yhteisöissä. Vaikka lyhyet twiitit ovat muodissa, ja joskus käyttökelpoisiakin, vain keskustelu ja väittely ovat yhteiskuntaa eteenpäin vieviä voimia. Kansanedustajaehdokas Hannu Järvisen (sd) sanoo kinaavansa yhteiskunnallisista asioista nuorten kanssa työpaikalla. Näinkin rakennetaan yhteiskuntaa. Kun tiedät enemmän, luulevat vähemmän.

HEI, LÖYSIT TIMANTIN!

Tämä sisältö on lehden tilaajille.

Uusi käyttäjä, luo itsellesi tunnukset, niin pääset aloittamaan ilmaisen kokeilujakson.

Kommentoi

XHTML: Voit käyttää näitä tägejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>