Palkittu biologian opettaja Sari Kärnä vie mielellään oppilaat luokasta luontoon

Akaan lukiossa, Toijalan yhteiskoulussa ja Viialan yhtenäiskoulussa biologiaa ja terveystietoa opettava Sari Kärnä vie oppilaansa mielellään luontoon.

– Ulkona oppilaat näkevät ja kokevat luonnon merkityksen. Haluan, että luontoa opitaan arvostamaan, ja jos sitä arvostetaan, sen eteen ollaan valmiita jotakin tekemäänkin. Itse tieto ei välttämättä muuta ihmisen käyttäytymistä. Luonto on koettava, sanoo Kärnä.

Biologian ja maantieteen opettajien liitto on myöntänyt opettaja Sari Kärnälle Vuoden biologian ja maantieteen opettajan kunniamaininnan.

Biologian ja maatieteen opettajien liitto palkitsi Kärnän lauantaina Vuoden opettaja-kunniamaininnalla. Akaan lukion ja Toijalan yhteiskoulun opettajat julkistivat kunniamainintaa kakkukahveilla maanantaiaamuna.

Tunnettujen luontoretkien lisäksi Kärnä on järjestänyt Akaan kouluihin myös kansainvälistä toimintaa. Hän kehuu aikaisempia esimiehiään Heikki Tuokkoa ja Tuovi Ronkaista mahdollisuuksista toteuttaa ideoita.

– Minua on koko ajan tuettu, joten se on innostanut yrittämään. Palkinto tuli täysin yllätyksenä. Ensin ajattelin, että mikähän vitsi tämä on.

Sari Kärnä sanoo olevansa omalla alallaan ja on silmin nähden innostunut työstään. Hän sanoo pärjäävänsä oppilaiden kanssa hyvin, mikä on työssä jaksamisen edellytys.

– Kun suunnittelee tunnit hyvin, pärjää. Kun minulla on asiaa, haluan, että minua kuunnellaan. Auktoriteetin on säilyttävä, koska ei siitä muuten mitään tule. Toki muuten oppilaat saavat keskenään keskustella, sanoo Kärnä.

Muutos on osa arkea

Sari Kärnä on ollut opettajana 20 vuotta. Tähän aikaan mahtuu monta koulumaailman muutosta, mutta ovat oppilaatkin muuttuneet.

– Tuntuu, että aloittavien seiskaluokkalaisten taidot ovat aina vain heikompia. Keskittymiskyky heikkenee, aloitekykykin usein puuttuu. Kirjoja, vihkoja ja kyniä ei oteta esille niin innostuneesti kuin ennen. Tämä on ikävää.

Samaan aikaan oppilaat ovat Kärnän mielestä entistä aktiivisempia ja rohkeampia tekemään.

– No, yhteiskunta on muuttunut ja koulunkin on muututtava. Ei voi enää opettaa niin kuin 20 vuotta sitten. Koulun täytyy pysyä muutoksessa mukana. Tunneillakin on tehtävä nykyisin enemmän, koska tuntuu siltä, että kotona ei enää asioita niin opiskella.

Ammattitaitoaan Sari Kärnä pitää yllä osallistumalla alan täydennyskoulutuksiin. Maantietoa hän ei enää opeta ollenkaan, tilalle on tullut terveystieto, jonka opettajaksi hän pätevöityi töiden ohessa seitsemän vuotta sitten.

– Koko ajan tässä on aikaansa seurattava. Skaala on aika laaja, koska opetan yläkoulussa ja lukiossa.

Isot ryhmät rassaavat

Sari Kärnä ei sano työtään raskaaksi, mutta opetusryhmien koko kismittää.

– Kun aloitin yläkoulussa 2002, biologian ja maantiedon ryhmät olivat pienet, 15-16-oppilasta. Nyt on pahimmillaan 28 oppilasta yhdessä ryhmässä, niin ei siinä kerta kaikkiaan pysty järjestämään kaikkein innostavinta opetussuunnitelman mukaista opetusta.

Opettaja Sari Kärnä pitää työstään, vaikka suuret opetusryhmät välillä sassaavatkin. – Näillä mennään, mutta ei voi olla oikein ottaa kaikkia säästöjä minun niskavilloistani.

Tällä hetkellä työssä ei jaksaisi, ellei miettisi asioita toisin. Opetus muuttuu vallitsevien tosiasioiden edessä.

– Näillä mennään, mutta ei voi olla oikein ottaa kaikkia säästöjä minun niskavilloistani.

Biologia vei mennessään

Biologian pariin Sari Kärnän johdatteli oma yläasteen opettaja. Mielenkiintoiset tunnit jäivät mieleen. Kotona taas on ollut lemmikkieläimiä aina ja lapsuuden kesät vietettiin kesämökillä.

– Luonto on ollut aina tärkeä osa elämääni. Ihan pienenä hiihdin, mökillä oltiin aina metsässä ja koiran kanssa tuli myös oltua ympäriinsä.

Lukion biologia oli yläastetta teoreettisempaa, mutta Joensuun yliopistossa avautui maailma ja ennen kaikkea mahdollisuus opettajaksi.

– Meillä opetettiin kaikesta vähän, mikä on hyvä asia tätä työtä ajatellen. Opeteltiin lajeja ja oli talvi- ja kesäkurssit – viikko suokurssillakin. Se oli todella mielenkiintoista aikaa. Joensuussa oli myös hyvät opettajan opinnot, vuosi pedagogiikkaa kaiken päälle. Siellä sai hyvät valmiudet opettajan työhön.

Tuntien pitämistä harjoiteltiin ja Kärnä muistaa suunnitelleensa pienessä opiskelija-asunnossaan harjoitustunnit todella tarkasta.

– Asiaa piti olla koko tunniksi ja alkuun motivoinnit ja loppuun kiitokset. Totta kai tunnit onnistuivat, koska työmäärä niiden eteen oli valtava. Enää en tee välttämättä näin, tosin tässä auttaa jo pitkä kokemuskin. Toki tunteja suunnittelen hyvin edelleenkin, mutta jos kaikkea ei ehdi tunnin aikana käydä läpi, voi jatkaa seuraavalla kerralla.

Sari Kärnää kiinnostaa erityisesti eläinten käyttäytyminen. Hänellä on  Bordercollie-paimenkoiria, joiden kouluttajaksikin hän on myös kouluttautunut.

Opettaja Sari Kärnän uutta titteliä juhlittiin Akaan lukion ja Toijalan yhteiskoulun opettajainhuoneessa maanantaina. Rehtori Juha Aleniuksen lisäksi Kärnää onnitteli Akaan sivistysjohtaja Tero Kuusisto.

 

TERVE!

Tämä sisältö on lehden tilaajille.
Tutustu 5 viikkoa vain 1,90 €.