Pääkirjoitus: Ruoka saa maksaa

Kun maitolitran hintaa kysytään kansanedustajalta tai ministeriltä, halutaan kaiketi selvittää, onko henkilöllä mitään käsitystä arjesta, siis siitä, mitä ruoka Suomessa maksaa. Tosiasiassa maidolla on monta hintaa. Halvinta hintaa ei tiedä kukaan.

Se tiedetään, että maidontuottajan osuus litrahinnasta on häviävän pieni. Osansa ottavat muut. Suomalainen maitotila ei tahdo tulla tuotannollaan toimeen.

Halpa ruoka on kaksiteräinen miekka. Kaikki tietävät, että karussa Suomessa mikään tekeminen ei ole halpaa. On oikein sanoa, että duunari on palkkansa ansainnut, mutta tuottajasta ei puhuta mitään. Kaikki työ ei viihdy Suomessa, koska palkkataso on liian korkea. Tuottajan on täällä pysyttävä, koska maasta ei pääse eroon, eikä sitä voi oikein minnekään kuljettaakaan.

Jotta kaikki saataisiin sekaisin, keksi kauppa kalliissa Suomessa ruoan hinnan halpuuttamisen. Tällä yritetään estää kansainvälisten ketjujen rantautuminen maahan, mutta kuinkas on käymässä? Tässä tuhotaankin suomalainen maatalous.

Suomalainen on niin hullu, että ostaa mistä halvimmalla saa. Yhtään ei ajatella, että ajaminen lähimpään halpahalliin maksaa myös. Sitäkään ei ajatella, että matkan varrella saattaa olla jo useampi autio talo. Sitäkään ei ajatella, että suomalainen tuottaja on osa isompaa ketjua, ja kun yksi ketjun osa katkeaa, saattaa koko ketju kadota. Mihin sitä enää tarvitaan Rosenlewin puimureita, kun ei täällä mitään puidakaan?

Samaan aikaan miltei samoista suista kuulee puhetta lähiruoasta. Etelä-Pirkanmaa on lähiruokakeidas. Täältä löytyy Paijaa, Tolvilaa ja Teristä. On niin maukasta, mutta mitään ei saisi tuote maksaa. Lapsiperheen arkiruoaksi suomalainen lähiruoka on liian kallista, mutta samaan aikaan aprikoidaan, mitähän tässä tuontituotteessa on, kun lapsen naama niin punottaa.

Lähiruokaa arvostetaan täällä jopa niin, että tartutaan valheeseen. Tamperelainen Sokos Hotel Ilves tarjosi paikallis- ja kaupunkilehtien Suurilla Lehtipäivillä marraskuun alussa muka eteläpirkanmaalaista lähiruokaa. Urjalan Sanomat paljasti, että läheltä ruoka ei ollut. Noloa.

Kaupan ketjut ovat kaiken lisäksi pakottaneet suomalaiset tuottajat osin bulkin tekemiseen. Täällä voi hifistellä, mutta omaan piikkiin. Mikään ketju ei auta erikoisuuksia maailmalle, ei ainakaan siniristilippu mielessä.

Kun keskustellaan ruoan hinnasta, on puhuttava myös Suomesta. Ennen kuin viimeisenkin maatilan tuvan lamppu sammuu, on voitava keskustella, miksi suomalainen ruoka maksaa. Onko oikein, että kauppa ja elintarviketeollisuus ottavat ruoan hinnasta niin ison siivun kuin ottavat? Jos on, silloin hyväksymme muun muassa kaupan ja elintarviketeollisuuden työpaikat.

Ja kun puhutaan maatalouden tuista, miksi puhutaan aina tuottajista? Jos kuluttaja ajattelisi, että EU-tuin saadaan kuitenkin ruoan hinta täällä kohtuulliseksi, möly olisi vaimeampaa. Maataloustuet ovat keinotekoinen järjestelmä tilanteeseen, että ruoan hintaa yritetään kohtuullistaa ja ruoan tuottajankin on elettävä.

Suomalaisella ruoalla varmistamme myös huoltovarmuutemme kriisitilanteissa. Suomi on saari! Tänne tuodaan jo nyt aivan liikaa elintarvikkeita, joiden tuonti kriisin sattuessa katkeaa heti. Turvallisuuspoliittisessa keskustelussa aivan liian harvat miettivät, että suomalaiset voidaan tappaa myös nälkään.

HEI, LÖYSIT TIMANTIN!

Tämä sisältö on lehden tilaajille.

Uusi käyttäjä, luo itsellesi tunnukset, niin pääset aloittamaan ilmaisen kokeilujakson.

Yksi kommentti

Kommentoi

XHTML: Voit käyttää näitä tägejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>