Elävän tarkoitus
Viialan teatterin ensi-ilta 10.11.2018
Viialan teatterin ohjaaja Arto Mantela uskaltaa ottaa ohjelmistoon esityksiä, joita ei usein muissa teattereissa esitetä. Edellisellä esityskaudella Ikiliikkuja ja tänä syksynä Elävän tarkoitus.
Daniel Katz, Elävän tarkoitus näytelmän kirjoittaja, on varmasti niin sanotulle tavalliselle katsojalle melkoisen tuntematon kirjailija. Kun isoisä Suomeen hiihti -romaani lienee hänen tunnetuin teoksensa. Tampereen Työväen Teatterissa on esitetty hänen kirjoittamansa näytelmä Miten kalat suutelevat, mutta harrastajateattereissa hänen tuotantoaan ei juurikaan ole nähty.
Karaokekohtaukset tuntuvat irrallisilta
Elävän tarkoitus ruotii ihmisen heikkoutta vastustaa helppoa rahaa. Kun hieman dementoitunut vanhus saa suuren voiton rahapelissä ja löytyy hengettömän näköisenä sängystään, alkaa melkoinen suhmurointi, johon osallistuvat niin sukulaiset kuin tuttavat ja muutkin asiasta vihiä saavat. Rahaa jaetaan, vaikka kuponki on vielä kateissa eikä kenenkään tilillä näy vielä markkaakaan.
Entäs missä on ruumis, mihin se katosi? Koska ruumis on kateissa, täytyy löytää elävä sijainen, jotta voiton voi lunastaa. Kenen tilille raha kilahtaa ja mitä muuta tapahtuu se on käytävä katsomassa Viialan teatterissa.
Esittämisen vaikeus
Tämän kaltaisen esityksen toteuttaminen niillä resursseilla, mitkä Viialan teatterilla on käytössään, ei ole helppoa. Ateljee, keittiö, makuuhuone, suo, metsäjärvi ja karaokebaari pienellä näyttämöllä lyövät sellaisen haasteen, että esityksen rytmi kärsii väistämättä. Kohtaukset vaihtuivat usein kankeasti ikään kuin esitettäisiin pieniä sketsejä peräkkäin. Esitysten myötä tämä asia varmaan jonkin verran paranee, mutta koska teksti on paikoin lähes farssia, sen esittäminen vaatii tilannenopeutta ja sähäkkyyttä.
Esimerkiksi karaokekohtaukset tuntuivat täysin irrallisilta. Nyt olisi ollut apua siitäkin, jos hahmoja olisi tyypitelty enemmän. Siihen teksti antaisi mahdollisuuden.
Paikoin mehevää roolityötä
Tuulia Passila (Martta) osaa laulaa hyvin myös väärin. Ei ole kovinkaan helppoa laulaa sopivasti pieleen. Rollaattoria köpöttäen työntävä vanhus on uskottava ilmeitä myöten. Anita Ruuskanen (Saara) on näyttänyt komediennen lahjoja usein. Hän ilmaisee mimiikallaan tällä kertaa hallitsevansa myös sanattoman näyttelemisen taidon.
Aviopari Susanna Saarela (Laila) ja Janne Petäjä (Kaiho) setvivät myös omat välinsä muun juonen ohessa, kuin pitkäänkin naimisissa olleet. Kaihon veljet, Marko Itkonen (Sulho) ja Jari Mäkinen (Vilho) eivät ole maailman terävimmässä kärjessä olleet kun älyä jaettiin.
Timo Vepsäläinen (Mähönen) vanhainkodin asukkaana saa laukoa ja laulaa näytelmän hävyttömät repliikit, onnistuen naurattamaan useaan otteeseen ensi-ilta yleisöä. Eipä muidenkaan näyttelijöiden rooleista moitteen sijaa löydy. Erityisesti voi taas onnitella kunnollisesta replikoinnista.
Ensi-illan yleisö tuntui olevan näkemäänsä tyytyväinen. Useita kehuvia kommentteja lausuttiin näyttelijöistä, kun katsojat valmistautuivat kotimatkalle.
Lasse Kanerva
