Suomi kasvaa, mutta ei täällä

Alue- ja kaupunkikehityksen asiantuntija Timo Aroa kannattaa kuunnella nimenomaan niiden, joiden huolena on vaikka kaupan tai kunnan kehitys. Ihmisiä Suomessa asuu yli viisi miljoonaa, mutta missä ihmeessä he ovat? Minne siis kannattaisi pistää kauppa pystyyn? Tai mitä pitäisi muuten tehdä, jotta kauppa kannattaisi?

Toisaalta kunta voi kuolla, vaikka olisi kasvukolmiossa.

Valkeakosken Myllypäivässä, joka on jo vuosia ollut maakunnan parhaimpia tulevaisuusseminaareja, Timo Aro paalutti jälleen Suomen kasvulle suuntaviitat.

”Joka viides suomalainen asuu 20 kilometrin ja joka kolmas 100 kilometrin etäisyydellä Helsingistä. Puolet suomalaisista asuu 200 kilometrin etäisyydellä Helsingistä.”

Ihmiset menevät sinne, missä on työtä ja toimeliaisuutta. Koko Suomi ei ole enää pitkään aikaan ollut asuttuna. 67,3 prosenttia maan pinta-alasta on asumatonta. Miten tämä on laskettu? Maa on jaettu neliömetrin kokoisiin ruutuihin. 2/3 osassa Suomesta ei näissä yhden neliömetrin ruuduissa ole asunut enää  ketään vakituisesti vuonna 2017.

Timo Aro tietää puhuvansa herkästä aiheesta. Tutkijana hän kuitenkin haluaa puhua, koska tilanteelle olisi tehtävissä jotakin. Politiikka haluaa edelleen puhua koko Suomen asuttuna pitämisestä, vaikka sillä ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Suomalaiset pakkautuvat kasvukeskuksiin.

Akaa on Helsinki-Turku-Tampere-kolmion sisällä, mutta väki vähenee täältäkin. Tulevaisuuden pohtimisen sijasta täällä on ollut pakko keskittyä akuutteihin ongelmiin. Kukaan täällä ei ole kiinnostunut siitä, kuinka kaupunki asemoidaan kasvukolmiolle. Politiikka keskittyy siihen mitä se osaa, vaikkapa keskustelemaan, millaisilla tutkimuksilla voitaisiin edelleen siirtää Viialan kouluoloista päättämistä tuonnemmaksi.

Surullisinta Timo Arolta on kuulla, että kasvu on tavallaan sivuuttanut Akaan pitkään. Viiala tuudittautui vuosikymmeniä siihen, että kolme savupiippua elättää koko kylän. Toijalassa julistauduttiin 1980-luvun loppupuolella jo sopivan kokoiseksi ja vältettiin kasvuun satsaaminen. Kylmäkoski lahosi tässä muka kehittyvien taajamien vieressä pystyyn.

Yhtenäisenä Akaana yritetään jatkaa edelleen samaa politiikka. Kun pysytään köyhänä, kaikilla on tasaisesti kurjaa. Poliittiset voimasuhteet menevät muun kehityksen edelle. Kun ei tehdä mitään, ei tehdä ainakaan virheitä. Hyvinvointikeskuksesta saisi hiottua timantin, jos näyttävyydelle annettaisiin suunnittelussa edes hitusen tilaa.

Valtuusto on kuin kotiseutuyhdistys, jossa ilakoidaan kuoppaisista teistä: tämä kelpaa meille.

Näköalattomuus on arjessa käsin kosketeltavaa. Talouden tasapainottamisohjelmat ovat tappamassa ajattelun. Tosiasioiden tunnustaminen on raskasta puuhaa, mutta Akaa ei ole olemassa säästääkseen itsensä hengiltä vaan kehittyäkseen. Ei nähdä, että rohkeilla liikkeillä olisi tehtävissä jotakin. Yksimielisyyttä ei löydy edes kaupungin viittojen paikoista.

Se, että Akaan julkiset rakennukset ovat huonossa kunnossa, on menneiden kuntien politiikan syytä. Kun ei ole koskaan ollut rahaa, on jätetty välttämättöminkin tekemättä. Huonolla kunnossapidolla ollaan pilattu loputkin, ja nyt ollaan miltei mahdottoman edessä.

Rahan tekemistä ei ole haluttu täällä opetella, vaikka käsissä on ollut verotusoikeus. Joenvarret on kaavoitettu teollisuudelle eikä rahakkaiksi omakotitonteiksi. Yksinäinen elinkeinoasiamies on saanut huudelle yrittäjiä pajukkoon, koska yrittäminen on riistoa.

Tämä näivettymisen politiikka on lopetettava nopeasti. Ollaan vaarallisella tiellä. Suomi kasvaa, mutta ei täällä. Kohta kaiketi kilpaillaan siitä, kuka pääsee sammuttamaan valot.

TERVE!

Tämä sisältö on lehden tilaajille.
Tutustu 5 viikkoa vain 1,90 €.