Pysähdy hetkeksi: Ortodoksinen joulupaasto alkaa

Joulusesonki on alkamassa. Koteja, kauppoja, ja katuja koristetaan valoilla, väreillä, ja musiikilla. Moni meistä astuu iloiten siihen taikaan, joka keskitalven juhlan odotus tarjoaa. Valolla ja helistimien kilinällä on merkitystä ja välittävät inhimillisen vastauksen luonnon kylmyydelle ja kuolemalle: lämpöä, iloa, ja inhimillinen puhuttelu. Jopa kylmä ja pimeä metsä kesytetään ja puetaan kodikkaaksi joulukuuseksi.

Sekularisaatio on tässä asiassa liittoutunut kirkon julistuksen kanssa, tehnyt sen omaksi ja vahvistanut sitä. Adventti näkyy ja tunnistetaan edelleen kaupoissa ja julkisilla paikoilla. Kauppiaat ja mainostajat näyttävät ottavan joulun odotusta hyvin vakavasti.

Syksyn lumeton pimeys ja joulumainoksien valon hohde tuovat esille kontrastin, jonka kristillinen kirkko on käyttänyt hyväkseen julistuksessaan jo Uuden Testamentin ajoista lähtien. Valo on Jumalan läsnäolo ja pimeys ihmisen synti ja harha. Valon ja pimeyden keskinäinen taistelu ja luonnollinen vaihtelu vuorokauden ja vuodenaikojen kierroissa muistuttavat Kristuksen valon tulemisesta inhimilliseen pimeyteen. Mutta kristillinen julistus on myös alleviivannut, että luonnollinen pimeys on Jumalan siunaus ihmisille. Pimeys antaa mahdollisuuden levolle ja uudistumiselle. Ja kirkko on aina ymmärtänyt yöllisen rukoushuokauksen merkitytystä.

Sana adventti tulee latinan kielen sanoista aduento ja aduentus. Nämä sanat kuulostavat vieraalta ortodoksisessa kirkossa. Meillä puhutaan mieluummin joulupaastosta. Varhainen kirkko vietti Jumalan ilmestymisen juhlaa 6. tammikuuta. Juhlan kreikankielinen nimi oli teofania tai epifania (mitä vastaa latinan aduentus). Tämä juhla yhdisti Jumalan ilmestymisen poikansa syntymässä Betlehemissä ja Kolminaisuuden ilmestymisen Jeesuksen kasteessa Jordanissa. Rooman kirkko erotti 300-luvulla Kristuksen syntymän omaksi juhlaksi 25. joulukuuta. Silloin vietettiin kuuden viikon paasto ennen joulua ja epifaniaa Espanjassa, Galliassa ja pohjoisessa Italiassa. Paavi Gregorius I lyhensi paaston 500-luvun lopussa. Tästä tulee meidän nykyinen neliviikkoinen adventti.

Ja tästä tulee myös ortodoksisen kirkon joulupaasto. Sekä adventti että joulupaasto ovat Jumalan valon ilmestymisen odottamista. Ortodoksinen kirkko ei aina ole kovin halukas arvostamaan läntisiä vaikutteita uskossaan ja elämässään. Kun me ortodoksit katsomme kirkon historiaa osoitamme joskus syyttävän sormen länttä ja sen kaikkia harhoja kohti. Ortodoksisen joulupaaston alku 15.11. voisi olla hyvä hetki kurittaa ylpeytemme ja antaa läntiselle kristillisyydelle kunnioittavan kumarruksen. Länsihän antoi meille sekä kirkollisen joulujuhlan että siihen kuuluvan paaston. Kristuksen valon ilmestymisen odotus, adventti ja joulupaasto, suo meille myös mahdollisuuden osallistua Jumalan siunaaman pimeän ajan uudistumiseen ja rukoukseen.

Aleksej Sjöberg

Kirjoittaja on Tampereen ortodoksisen seurakunnan kirkkoherra

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?
Monet artikkeleistamme ovat vain rekisteröityneille lukijoille. Luo tunnukset, niin pääset lukemaan enemmän. Rekisteröityminen on helppoa ja maksutonta.

Kommentoi

XHTML: Voit käyttää näitä tägejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>