Pysähdy hetkeksi: Työuupumukseen on yllättävä ratkaisu

Hyvä työntekijä on sellainen, joka saa paljon aikaan. Ja silloin työntekijä saa myös ansaitsemaansa huomiota. Ja miksi ei saisi? Tekeehän hän käytännössä monen ihmisen työn samalla kerralla. Vähän heikommat taas tarvitsevat pientä piristysruisketta, jotta hekin pääsisivät annettuihin tavoitteisiin ja sitä kautta saisivat sosiaalista hyväksyntää. Heikot taas joutuvat muihin hommiin ja toivottavasti onnistuvat siellä, mutta se ei ole enää meidän vastuullamme. Näinhän tämä yhteiskunta pelaa.

Meidän identiteettimme rakentuu suorittamisen ja tekemisen varaan. Se tuottaa meille fyysistä ja psyykkistä ravintoa, se saa meidät tuntemaan olomme merkitykselliseksi ja lopulta hyväksytyksi. Sijoita nämä neljä kuvaan siten, että vasemmalla ylhäällä on ”suorittaminen”, sen alapuolella ”ravinto”. Oikealla alhaalla on ”merkitys” ja ylhäällä ”hyväksytyksi tuleminen”. Kun piirrät tämän nelikentän ympyrään, saat identiteetin kehän. Se pyörii vastapäivään: lähtee suorittamisesta ja päätyy hyväksyntään.

Yhteiskunnassa meitä mitataan erilaisilla mittareilla ja niiden avulla meidät pistetään paremmuusjärjestykseen. Mitä enemmän saamme aikaan, sen suurempi on meidän merkityksemme ja sitä paremmin saamme kokea sosiaalista hyväksyntää ja sitä, että me tunnemme olevamme tärkeitä. Toisilla tämä pysyy hallinnassa läpi elämän. Toiset taas ovat niin kovia suorittajia, että keitto palaa pohjaan ja edessä on loppuun palaminen. Onpa niitäkin, jotka tipahtavat heti alkuunsa identiteetin kehältä pääsemättä alkua pidemmälle.

Kristillinen identiteetti lähtee toisesta suunnasta. Se lähtee siitä, että Jumala on luonut ihmisen ja hyväksyy hänet sellaisena kuin hän on. Tämä hyväksyminen antaa elämälle merkityksen ja suunnan. Se ravitsee henkeä ja ruumista, ja lopulta saa meidät tekemään jotakin. Mutta tässä merkityksessä oleminen Jumalan läheisyydessä on tärkeämpää kuin tekeminen. Kristillinen identiteetti kiertää identiteettikehää myötäpäivään.

Väitän, että kristillinen identiteetti tästä ajatuksesta käsin on suorastaan mullistava. Se antaa vastauksen elämän suuriin kysymyksiin: kuka minä olen ja mistä minä tulen? Se ratkaisee ongelman, joka syntyy siitä, että isä tai äiti ei osannutkaan antaa rakkautta silloin, kun lapsi olisi sitä eniten kaivannut. Se ratkaisee ongelman myös siinä tapauksessa, että joutuu syystä tai toisesta vertaamaan itseään johonkin muuhun, inhimillisesti paremmin menestyneeseen. Silloin voi iloita iloitsevien kanssa, koska se ei missään vaiheessa ole itseltä pois.

Luukkaan evankeliumin 15 luvussa Jeesus puhuu vertauksenomaisesti viinipuusta ja sen oksista. Hän toteaa itse olevansa viinipuu ja hänen opetuslapsensa ovat sen oksat. Niin kauan kuin oksa pysyy viinipuussa, se tuottaa hedelmää. Oksan ei hedelmää tuottaakseen tarvitse tehdä mitään muuta kuin pysyä kiinni rungossa! Tämä on kaunis kuva kristillisestä identiteetistä. Se perustuu siihen, että me olemme Jumalan lapsia, Hänen luomuksiaan ja täydellisesti hyväksyttyjä. Hän tuntee meidät ja hyväksyy meidät sellaisina kuin olemme. Ja se riittää.

Oleminen on tärkeämpää kuin tekeminen.

Juhani Ilkka

Kirjoittaja on Akaan Vapaaseurakunnan pastori

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?