Ensi sunnuntaina vietetään kirkoissamme uskonpuhdistuksen muistopäivää. Sana uskonpuhdistus tuo ainakin itselleni mieleen tulen hehkussa puhdistetun uskon, josta kaikki ylimääräinen kuona on poltettu pois. Oikeastaan Luther ei ilmeisesti halunnut viedä asiaansa aivan niin pitkälle kuin mitä esimerkiksi valistuksen aika 1700-luvulla vei. Kaikki mystiikka ja kauneusajattelu riisuttiin jumalanpalveluksesta pois. Tuo aika vei uskonkäsitystä järjellä käsittämisen suuntaan, jolloin voi sanoa alkaneen myös ihmisen itsekeskeisyyden aika suhteessa Jumalaan.
Ihmisellä on ollut aina suuri tarve pystyä selittämään kaikki yliluonnollinen ja mystinen. Mutta useasti tulee mieleen jostakin asiasta, että näinhän se oli juuri tarkoitettu, vaikka kaikki osa-alueet ensin näyttivätkin menevän täysin järjenvastaisesti. Tuosta asioiden johdatuksesta tulee mieleen omalta kohdaltani erään jo edesmenneen teiskolaisen maanviljelijä-kanttorin lausahdus, ennen kuin tiesin mitään elämänurastani: ”Soita mitäs soitat, mutta urkurina sää kualet”.
Eräänä lauantai-iltana olin menossa lähijunalla Tampereelle. Taisi olla Lempäälässä, kun kyytiin tuli eräs sekavassa tilassa ollut hupparitakkinen keski-ikäinen mies. Hän mutisi jotain, että ”kun ihmiset eivät auta toisiaan”; samalla huomasin, että hän oli ilmeisesti kaatunut tulessaan junaan, koska käsissä oli ruhjejälkiä. Hän töyssähti istumaan siihen vastapäätä ja alkoi mutista jotain, että ”mikä ihmisiä vaivaa, kun kaikki vain räpläävät puhelimiaan”. Tuli mieleen, että alkaako tässä kina tai jopa tappelu, mutta sitten hän alkoikin lausua vieressä istuvalle nuorelle mieshenkilölle kohtia Paavalin eräästä kirjeestä. Siitä, kuinka Paavali sanoi olevansa syntisistä suurin, ja että ennen hän vainosi kristittyjä, mutta kuitenkin Jumala valitsi hänet työhönsä. Hänkin totesi olevansa syntisistä suurin, istunut monta kertaa vankilassakin, mutta kuitenkin hän saa nyt julistaa evankeliumia. Hän kehotti vieressä istunutta kaveria pitämään läheisistään hyvää huolta kännykän räpläämisen sijasta. Sitten hän huomasi meikäläisen omiin mietteisiin uponneena; taisin miettiä tätä nykyistä maailmanmenoa, ilmastonmuutosta tai sitä, että mitä tästä kaikesta jää jäljelle seuraaville sukupolville. Se, mitä hän sitten sanoi, jää muistiin iäksi. Hän totesi, että ”sinua riivaa jokin demoni, mutta ei hätää, sillä Jeesus Kristus rakastaa sinua” ja sitten hän siunasi minut… Selittämätön rauha valtasi sisikunnan, ja sain soperrettua takaisin jotain, että ”sitä samaa sinulle”. Sen muistan, että hän kiitti ja totesi sen olleen hänelle todella tärkeää. Me emme todellakaan voi tietää miten, milloin ja missä Jumala toimii.
Lopultahan taidetaan olla aika lähellä sitä, mitä seppä Högman sanoi Paavo Ruotsalaiselle: ”Yksi sinulta puuttuu ja sen mukana kaikki: Kristuksen sisällinen tunteminen”. Ehkä seppä oli sittenkin polttanut uskon ympäriltä sen kaiken turhan kuonan.
Tuohon aiemmin mainitsemaani elämänuran valintaan liittyen haluan sydämellisesti kiittää kaikkia akaalaisia maailman parhaita ja kiitollisimpia seurakuntalaisia sekä verrattomia ja myös maailman parhaita työkavereitani kuluneesta 20 vuodesta!
Juha Salmesvuori
Kirjoittaja työskentelee kanttorina Akaan seurakunnassa.
Viimeisimmät kommentit