Pysähdy hetkeksi: Kuolemasta elämään

Joh. 5:19-21

Jeesus sanoi juutalaisille: Totisesti, totisesti: ei Poika voi tehdä mitään omin neuvoin, hän tekee vain sitä, mitä näkee Isän tekevän. Mitä Isä tekee, sitä tekee myös Poika. Isä rakastaa Poikaa ja näyttää hänelle kaiken, mitä itse tekee. Hän näyttää Pojalle vielä suurempiakin tekoja, sellaisia, että hämmästytte. Niin kuin Isä herättää kuolleet ja antaa heille elämän, niin antaa myös Poika elämän kenelle tahtoo.”

Evankeliumit kertovat Jeesuksen julkisesta toiminnasta. Niihin on tallennettu paljon Jeesuksen opetuksia ja tekoja sekä näiden myötä todistuksia niistä kiistoista, joihin Jeesus joutui.

Yllä oleva evankeliumiteksti oli Jeesuksen vastaus juutalaisille. Aikaisemmin Jeesus oli nimittäin Betesdan altaalla parantanut sairaan miehen sapattina ja rikkonut sapattikäskyä. Jeesusta syytettiin myös Jumalan pilkasta, sillä hän oli sanonut Jumalaa isäkseen. Tuo syytös oli siis sama, josta hänet tuomittiin ristiinnaulittavaksi. Evankeliumitekstimme Jeesuksen vastaus oli lyhyt katkelma siitä puheenvuorosta, jossa Jeesus kertoo omista valtuuksistaan.

Evankeliumien välittämä kuva Jeesuksen matkasta täällä maailmassa on synkkä ja hyvin tummasävyinen. Yleensä nimittäin kerrotaan, kuinka hän kohtasi epätoivoisia ja elämän murjomia ihmisiä. Jeesuksen elämässä hänen oman ristinsä varjo näkyi taustalla, kun hän kulki ja tarkkaili maailmaa ja opetti ihmisiä. Elämä tuohon aikaan oli monessa mielessä vaikeampaa kuin meidän aikamme ihmisten elämä. Eliniän ennuste oli huomattavasti matalampi. Yhteiskunnallisia turvaverkkoja ei ollut. Poliittisia oikeuksia ei ollut vaan elettiin julman miehittäjän vallan alla. Kaiken tämän keskellä oli suuri messiaan odotus. Odotettiin sellaista johtajaa, joka vapauttaisi kansan Rooman vallan alta.

Jeesuksen sanoma herätti aikanaan ristiriitaisia tunteita. Monet ottivat hänen sanomansa vastaan, mutta kiistat lainopettajien ja fariseusten kanssa osoittavat, kuinka vaikea oman aikansa hengellisen ihanteen oli nähdä Jeesuksen julistuksen perimmäinen sanoma.

Kuolema pysäyttää aina, kun se tulee tarpeeksi lähelle. Sama kuoleman todellisuus tulee esiin myös monissa Raamatun teksteissä. Ihmisten kokemukset eivät muutu, vaikka aika muuttuu.

Evankeliumiteksti kertoo yksinkertaisesti siitä, kuinka kaikkivaltias Jumala ylittää elämän ja kuoleman rajat. Tuolle rajalle pysähtyneenä katsomme hämmentyneinä ja pelon sekaisin tuntein kohti tulevaisuutta, joka edelleenkin näyttäytyy meille arvoituksellisena.

Jokainen ruumishuoneella vieraillut on nähnyt, miten kuoleman mahti käy meidän ihmisten voiman ja tahdon ylitse. Lappu varpaassa arkkuun pukemista odottavat vainajat eivät koe ihmettä.

Kuoleman edessä me muistamme oman katoavaisuutemme. Inhimillisesti kuoleman voima on meitä väkevämpi, mutta Jumalan valta ulottuu kuolemankin yli.

Meidät jokainen saatetaan vuorollamme täältä pois. Se on meidän ihmisten kohtalo. Kellot soittavat muistoamme, ja hauta ottaa meidät syliinsä. Ylösnousemuksen toivo antaa meille lupauksen siitä hyvästä, minkä Jumala on meille ihmisille valmistanut. Tuota ylösnousemusta Kristuksen seurakunta odottaa.

 

Kalle Roine

Kalvolan kirkkoherra

HEI, LÖYSIT KIINNOSTAVAA SISÄLTÖÄ!

Kirjaudu sisään tai luo tunnukset ilmaiseksi.

Kommentoi

XHTML: Voit käyttää näitä tägejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>