Tatit ovat melko kookkaita sieniä, joista suurin osa kelpaa syötäväksi. Jotkut ovat jopa himoittuja herkkuja, joita myydään suuria määriä vietäväksi ulkomaille.
Tatit on helppo tunnistaa lakin alapuolisesta pillistöstään. Helttojen tilalla tateilla on siis pieniä pillejä.
Joillekin sieniruoat eivät sovi sienisokeri-intoleranssin vuoksi. Tattien kohdalla vatsanväänteitä voi vähentää poistamalla pillistön ja kuorimalla lakin pintakelmun pois ennen kypsentämistä.
Herkkutatti
Herkkutatti on parhaimmillaan madottomana ja nuorena, kun sen pillistö on vaaleanharmaata. Tällaisen I luokan tatin lakki ja jalka ovat kiinteät. Jos herkkutatin pillistö on keltainen, on se II luokan tatti, ja jos pillistö on jo muuttunut vihreäksi, kuuluu tatti III luokkaan. Herkkutatti pitää poimia kokonaisena, tavallaan kaivaa irti maasta ja puhdistaa veitsellä ja harjalla.
Herkkutatin tunnistaa jalan yläosassa näkyvästä vaaleasta verkkokuviosta ja kovasta ruskeasta lakista, joka on kosteana hieman tahmea. Herkkutatin voi sekoittaa sappitattiin, jonka vihreänruskea lakki on kuitenkin pehmeämpi ja jalan verkkokuvio tumma. Sappitatin pillistö punertuu vanhetessaan ja malto muuttuu leikkauspinnoiltaan punertavaksi. Sappitatti on pahanmakuinen sieni, joka pilaa ruoan vaikkei olekaan myrkyllinen.
On olemassa kuusen-, männyn-, koivun- ja tammenherkkutatteja. Ne eroavat vain vähän toisistaan. Herkkutatteja löytää parhaiten kuusi- ja mäntymetsistä.
Herkkutatti soveltuu hyvin kuivattavaksi ohuina viipaleina tai suoraan paistettavaksi. Pakastettuna tatti lötkistyy hieman, eli menettää sulatettuna ryhtiään ja kiinteyttään.
Voitatti
Toinen herkullinen tatti on voitatti. Se kasvaa männyn seuralaisena kuivilla kangasmailla ja polkujen varsilla. Sen lakin ruskea pinta on sitkeä ja nahkamainen. Voitatin keltaista pillistöä suojaa nuorena valkoinen kalvo, josta jää jalan ympärille lopulta vanhemmiten häviävä rengas. Jalka on renkaan alapuolelta likaisen valkoinen ja yläpuolelta keltainen.
Voitatin lakin pintakelmu on hyvä poistaa ennen ruoanlaittoa. Tämä käy kätevästi leikkaamalla sieni kelmuun saakka kahtia jalan tyvestä lähtien ja irrottamalla palat vuorotellen irti kelmusta. Voitattia voi kuivata ja pakastaa, mutta parhaimmillaan se on heti valmistettuna. Voitatti muistuttaa paljon lehtikuusentattia, jolla on hieman pitempi mutta punertava jalka, ja jyvästattia jolla ei ole lainkaan rengasta.
Koivunpunikkitatti
Punikkitatteihin kuuluu koivun-, männyn-, haavan- ja tammenpunikkitatteja. Punikkitatit ovat satoisia sieniä, jotka kelpaavat hyvin syötäviksi. Ne tunnistaa tummanukkaisesta jalastaan ja siitä, että niiden malto tummuu leikattaessa, toisin kuin tympeän makuisilla lehmäntateilla, joihin ne joskus sekoitetaan.
Tummumisen vuoksi punikkitatteja ei yleensä pakasteta tai kuivata.
Monet saavat juuri punikkitateista vatsavaivoja, mutta tähän auttaa usein pidempi kypsennysaika; punikkitatit vaativat vähintään 20 minuutin kypsennyksen. Myös lakin pintakelmu kannattaa poistaa.
Viljami ja Minna Ovaskainen
Kirjoittajat ovat tietokirjailijoita ja luonnontuoteneuvojia
.
