”Ritva Laine-Mämmi ei osannut odottaa elämältä mitään, sillä harvinainen sairaus määritti hänen tulevaisuutensa jo lapsena – lyhyeksi. Kun sama sairaus vei isoveljen teini-iässä, lääkärit ennustivat yhtäläista kohtaloa nuorelle sisarelle.”
Näin kerrotaan Ritvan omaelämäkertakirjan ”Paritanssi” takakannen esittelytekstissä. Tuosta ennusteesta huolimatta Ritva eli pitkän ja valoisan, tapahtumarikkaan elämän. Siitä, mitä elämä antoi ja toi tullessaan, voi lukea hänen teoksestaan. Se on lainattavissa niin Akaan, Sastamalan, Tampereen kuin Valkeakoskenkin kirjastoista.
Ritva varttui monilapsisessa perheessä Sotkialla. Kotona hyväksyttiin erilaisuutta ja oltiin valmiita tekemään kaikkensa toisten eteen sekä auttamiseksi. Ritvastakin kasvoi sinnikäs aikansa taistelija. Hänen ansiostaan moni sairautensa kanssa arjen toiminnoissa ja yhteiskunnan paineissa eteenpäin sinnittelevä sai apua ja esimerkkiä.
Jo nuorena Ritva tapasi onnellisen sattuman kautta puolisonsa Pentti Mämmin. Yhdessä he edistivät niin kansallisella kuin yksilötasolla etenkin pitkäaikaissairastuneiden kohtelua, elämää ja avunsaantia. He kouluttivat myös avustajina toimivia nuoria ammattiinsa.
Ritvan sydäntä lähellä oli monenlainen harrastaminen ja järjestötoiminta. Hän oli perustamassa mm. Tampereen seudun lihastautiyhdistystä. Lisäksi hän toimi aktiivisesti, vetäjänäkin, nykyisin uusitulla nimellä toimivan Pirkanmaan lihastautiyhdistyksen Valkeakosken vertaistukiryhmässä.
Kotiseuturakkaana ihmisenä Ritva aikaansai myös Elämää Sotkialla-kirjasarjan. Sen myötä synnyinkylänsä historiaa siirtyy tulevillekin sukupolville. Hänen ja puolisonsa avustamina ovat järjestyneet monet Sotkia-juhlat, joiden kautta entisille, nykyisille ja uusille kyläläisille on avautunut aina yhtä innolla odotettu mahdollisuus tavata ja vaihtaa kuulumisia.
Mieleen tulevat myös ne monet yhteiset hetket ja kesäpäivät, joista isommalla tai pienemmällä porukalla saatiin nauttia syntymäkotinsa kauniisti kukkivaksi kunnostetussa pihapiirissä ja tuvan kotoisassa tunnelmassakin. Portinpielen taivasta tavoitteleva kotikuusi ja suuret amppelissa loistavat Karjalanneidot toivottivat jo kuistilla tulijan tervetulleeksi.
Toteuttakaamme edelleen Ritvan toivetta ihmisläheisen kanssakäymisen edistämisessä ja juhlien jatkumisessa. Ritva on poissa, mutta muistonsa säilyy ain.
Lämmöllä lukuisat Ystävät ja Sotkia-ryhmäläiset
