Aina partiolainen

Partion syvin olemus löytyy leiriltä. Siellä opittuja taitoja punnitaan, mutta ennen kaikkea siellä opitaan tekemään ja olemaan yhdessä. Partioleireillä syntyy elinikäisiä ystävyyssuhteita, jopa rakkauksia. Ja partiolainen tuntee aina toisen partiolaisen. Olisiko se tapa inttää ja väittää, vai taito tehdä jotakin sellaista, mitä toiset kadehtivat.

Toijalan Eräveikkojen 90-vuotisjuhlaleiri järjestettiin juhannuksen alla kaukana täältä Saariselällä Lapinhämeessä. 120 leiriläistä katseli yötöntä yötäkin. Myös Viialan Metsänkävijöillä oli oma kesäleirinsä.

Suurleirejä järjestään partiossa noin kuuden vuoden välein. Roihu 2016 kokosi Evon leirialueelle 16 000 partiolaista. Parasta aikaa on menossa meripartiolaisten Satahanka-leiri  Loviisan saaristossa. Hämeen Partiopiirin piirileiri Ilves järjestetään ensi kesänä.

Leirit tarvitsevat tekijänsä. Mikään ei synny itsestään. Pienen tai suuren leirin pystyttäminen on tuhansien ajatusten, suunnitelmien ja päätöksien lopputulos. Partioleirit suunnitellaan tänään hyvin huolella, joten leirien toteutus on usein vaiheista kaikkein helpoin. Hikisintä taitaa tänä päivänä olla leirin rakentaminen ja purkaminen, siis työleirivaihe.

Leireillä partiolaiset pestautuvat mieleisiinsä tehtäviin. Toinen tykkää paistaa pullaa ja toinen, no jaa, siivota vessoja. Kaikki leireille osallistuvat maksavat leirimaksun.

Partiolaiset jakaantuvat ikäkausiin ja jokaisella ikäkaudella on oma ohjelmansa. Usein ikäkaudet kohtaavat leireillä, mutta toteuttavat siellä osaksi omaa ohjelmaansa. Partiotoimintaa pyörittävät pääasiassa nuoret aikuiset, mutta varsinkin leireillä jokaisen vanhemman partiolaisen apu on tärkeää. Onpa olemassa partiojohtajia, jotka kulkevat leireiltä leireille vailla enää minkäänlaista kontaktia viikkotoimintaan. Wanhatkin toimivat usein ystäväporukoissa.

Kerran partiolainen – aina partiolainen ei ole mikään mainoshokema, vaan totisinta totta. Kun kerran toiminta on vienyt mennessään, mieli on sinne ainakin jäänyt loppuiäksi. Olen minäkin ollut partiossa, sanotaan mielellään. Entisiä partiolaisia ei ole omassa. Vaikka pusero ei enää mahtuisi päälle ja ohjelmat ovat niin moderneja että hirvittää, partion idea on sama ja se mielellään tunnustetaan.

Jokainen ikäkausi tekee oman partionsa. Liike elää tässä ajassa perinteitään kuitenkaan unohtamatta.

Partio kasvattaa persoonia tänäkin päivänä, vaikka aikaamme sanotaan harmaaksi. Kun on lupa olla erilainen, ja erilaisuutta jopa toivotaan, persoonallisuudet kasvavat. Johtamiseenkin partiossa pääsee kiinni jo varhain, ensin pienessä ryhmässä ja sitten isommassa. Tänään partiossa kasvaa heitäkin, jotka ottavat huomenna vastuun suurleirin johtamisesta ja ylihuomenna astuvat elämässään vielä vaativimpiin tehtäviin. Tehtävistä tärkeimpään, oman elämän hallintaan, saa eväitä myös partiossa.

Akaalainen partiojohtaja Pasi ”Papu” Kylmälä täytti 50 vuotta maanantaina 30. kesäkuuta. Pasi on ollut koko ikänsä partiolainen kaiken muun toiminnan ohella. Pasin partio on hyvin arkista. Läpi on käyty isoja ja pieniä pestejä, lippukunnanjohtajuuskin. Tänään Pasi toimii mielellään aikuisena tukena pienemmissä ja isommissa tapahtumissa. Pasille on luonteenomaista, että hän on samanlainen kunniapartiolainen Doris Stockmannille kuin lippukunnan pienimmälle sudenpennulle. Ja nämä molemmat tarvitsevat Pasia.

Partio ei ole yksilösuoritus, mutta liike pitää mukanaan toiminnassa useita aikuisia, joita ilman liike ei pärjäisi. Pasi Kylmälä on yksi heistä.

Partiotoiminta on tänään hyvin suosittua. Liike kouluttaa itse vetäjänsä kursseilla, joita kadehditaan. Suomessa toimii partiopainotteinen lukio ja vastuullisista toimista saa pisteitä suorituksiksi jopa ammattikorkeakouluihinkin.

 

 

HEI, LÖYSIT KIINNOSTAVAA SISÄLTÖÄ!

Kirjaudu sisään tai luo tunnukset ilmaiseksi.

Kommentoi

XHTML: Voit käyttää näitä tägejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>