Yli satavuotias talovanhus hurmasi Sinikka Soljamon

Sinikka Soljamo osti kaksi vuotta sitten Pätsiniemestä 1902 valmistuneen talon, joka sijaitsee reilulla tuhannen neliön tontilla. Asuintilat, keittiö ja kaksi huonetta, ovat alakerrassa.

Vanhat talot ja muutenkin kaikki vanha on aina viehättänyt Sinikka Soljamoa. Sellainen on myös hänen oma  kotinsa Pätsiniemessä Toijalassa. Soljamo osti vuonna 1902 valmistuneen talon Pokerontieltä pari vuotta sitten. Ostopäätöstä vauhditti oman pihan kaipuu.

– Halusin kumminkin sen pihan. Kun olen asunut kerrostaloissa, olen hoitanut niidenkin pihoja, hän kertoo.

Heti portinpielessä kukkii sininen ritarinkannus, joka on peräisin Sinikka Soljamon kodista Junkkarista, jonne perhe muutti vuonna 1962 Sinikan ollessa 15-vuotias.

Kivenpyörittäjän kylä

Pihalta puretun pressutallin paikalla on kukkapenkki, jossa on kasvuun roihahtanut lupiinia, raunioyrttiä, illakkoa ja ruusua. Kukkapenkin reunus on kasattu uuden pihaliittymän tieltä pois siirretyistä kivistä ja aiemmin purettujen rakennusten perustusten kappaleista.

– Tämä on ollut sellainen kivenpyörittäjän kylä. Olen epäillyt myös, että tässä on ollut tiilitehdas. Jokaisella lapionpistolla nousee tiiliä ja muuta roinaa, Soljamo huokaa.

Sinikka Soljamon talo vuonna 1980 Pätsiniementien suunnasta Timo Janssonin kuvaamana. Sinikka oli riemuissaan saatuaan Janssonilta muiden Toijala-kuvien mukana talonsa kuvan.

Soljamo arvelee, että pihan luonnonkivistä rakennettu kellari on 1800-luvulta. Yhtä vanha saattaa olla myös osa ulkorakennuksesta, jonka seinistä löytyy hirttä. Rakennuksessa on varastotilaa, sauna ja liiteri.

Soljamo on tyytyväinen, että leikattavaa nurmikkoa on vähän. Se hoituu mekaanisella ruohonleikkurilla.

– Kun etsin taloa, yksi ehto oli, että nurmikko pitää pystyä leikkaamaan suurin piirtein kynsisaksilla.

Harjatiiliä Tipurilta

Talon historiasta tiedetään sen verran, että sen rakensi Hellman, jonka poika Martti Haavio vaikutti kasvatus- ja opetusopin professorina ja teologina. Ennen tontinmuodostusta paikka oli Peltolan tila, nyt se on vain sarja numeroita.

– Tässä talossa on ollut ainakin paljon vuokralaisia. Moni on kertonut tietävänsä jonkun, joka on asunut talossa, Sinikka Soljamo kertoo.

Kahden huoneen ja keittiön talon alakerrassa on 60 asuinneliötä. Hankalien rappusten takana oleva kylmä vintti ei ole käytössä.

Sinikka Soljamon ei tarvinnut tehdä talossa isompia remontteja ennen muuttoa. Suurimpia töitä ovat olleet tieliittymän siirtämisen lisäksi katon tukirakenteiden korjaaminen savupiipun juuressa sekä rännien ja kattotikkaiden uusiminen turvallisiksi. Kahden rikkinäisen harjatiilen tilalle oikeanlaiset savitiilet löytyivät Sinikan entisiltä työkavereilta Tipurin tilalta Kylmäkoskelta.

Kodissa täytyy olla väriä

Ulkorakennuksen edustalla olevassa omenapuussa kiipeävät köynnöshortensia ja humala.

Sinikka Soljamo on tehnyt kodistaan mieleisensä. Keittiössä on emännän suosikin Birger Kaipiaisen suunnittelemaa oranssipohjaista Ken on kiuruista kaunein ja eteisessä punaista Kiurujen yö -tapettia. Myös makuuhuoneessa on tiettävästi 30-lukulaista Pihlgren ja Ritolaa, joka löytyi netin avulla.

– Minun kodissani täytyy olla värejä. Vaikka sanotaan, että vaalea avartaa, vasta värillisessä eteisen seinässä ovet ja muut yksityiskohdat tulivat paremmin esiin. Värierot avarsivat tilaa, Soljamo arvioi.

Soljamo on hyödyntänyt tapetoinnissa pienetkin tapettierät, joita  hän on hankkinut muun muassa Facebookin purkutavarakirppiksiltä.

– Sovittelen kuvioita paikalleen ja keräilen pätkistä tapetit näkymättömiin paikkoihin. Tuohon patalappujen taakse jouduin laittamaan ylimääräisen paikan kun huomasin, että eri painosta olevissa rullissa viinirypäleiden värierot olivat aika isot. Mutta ei sitä kukaan huomaa, jos ei kerro, hän tuumaa.

Kakluunit lämmittävät taloa

Soljamo on kalustanut huoneet vanhoilla huonekaluilla. Uutena hän on ostanut keittiön pöydän ja tuolit, jotka ovat 1970-luvulta. Huonekalujen kierrätystä hän harrastaa sukulaisten ja ystävien kanssa.

Soljamon peräkamariksi nimittämässä olohuoneessa on Karjalassa toimineen Rakkolanjoen kaakelitehtaan ja makuuhuoneessa Turun kaakelitehtaan kakluuni. Niiden lisäksi taloa lämmitetään puuhellalla, sähköllä ja ilmalämpöpumpulla.

– Eräs kiinteistönvälittäjä totesi, että uunithan voi myydä, koska niille löytyy ostajia. Minulle uunit oli melkein se syy, minkä takia ostin tämän talon, Sinikka Soljamo huomauttaa.

Keltainen tulikukka on kasvanut melkein emäntänsä mittaiseksi.

Soljamon ystäväpiirissä on muitakin naisia, jotka ovat eläkepäivinään ostaneet vanhan talon.

– Olenkin sanonut, että tarttis perustaa vanhoja taloja omistavien yksinäisten naisten yhdistys, Soljamo miettii.

 

Makuuhuoneen valaisin on 1950-luvulta.

Sinikka Soljamo tekee ompelutyöt vanhalla Singerillä.

Pihassa on vähän nurmikonleikkuuta. Se hoituu mekaanisella ruohonleikkurilla.

Peace – rauhanruusu.

Sinikka suosii taidetta, jonka tekijät ovat hänelle tuttuja. Sinikka arvelee, että kaapin päällä oleva putkiradio hankittiin lapsuudenkotiin vuoden 1952 olympialaisiin.

Sinikka Soljamo ihailee muotoilija, keraamikko Birger Kaipiaisen töitä. Myös tyynynpäälliset ovat Kaipiaisen suunnittelemat. Pihlajanmarjataulu on Saimi Hämäläisen maalaama ja sen alla on Sinikan oma työ. Hämäläinen asui elämänkumppaninsa kirjailija Hilda Huntuvuoren kanssa Pokerontiellä, jossa myös Sinikan talo sijaitsee.

Rehevä kukkamaa on vallannut pressutallilta vapautuneen paikan.

Kellari on rakennettu luonnonkivistä. Ulkopuolelta kiviseinä on peitetty tiilillä. Sinikka Soljamo arvelee, että tiilet ovat seinustalla säilytyksessä.

Olohuoneen kakluuni on Rakkolanjoen kaakelitehtaan valmistama.

Makuuhuoneessa on Turun kaakelitehtaan kakluuni, joita Toijalassa on Sinikka Soljamon tietämän mukaan ainakin kahdessa muussakin talossa.

Ulkorakennuksen päässä on ollut huussi. Nykyisin oven takana on liiteri.

TERVE!

Tämä sisältö on lehden tilaajille.