Rakastatko?

Eräässä lasten piirretyssä muumijaksossa pieni yksinäinen koira haaveilee liittyvänsä
susilauman joukkoon. Hän ihailee susia ja haluaa lauman mukaan vaeltamaan. Kun hän on aikansa kerännyt rohkeutta, hän päätyy keskelle metsää lauman ympäröimäksi, esittää pyyntönsä, mutta saa vastaukseksi vihaista murinaa ja yössä irvistäviä hampaita. Silloin hän toteaa alistuneen surullisesti: ”Syökää minut sitten”.
Oletko sinä tarinan susi vai tuo koira? Meille on usein tärkeää pitää yhtä tuttujen
ja turvallisten asioiden ja ihmisten kanssa. Jos laumaamme – oli kyseessä sitten mielipide tai fyysinen ilmestyminen – lähestyy joku toisenlainen, joku muu, me usein asetumme hampaat irvessä puolustuskannalle. Tällaisia meidän ja muiden mielipiteiden aika rujojakin kohtaamisia olemme saaneet seurata mediassa tämän tästä. Ja tarpeeksi kovaa kun joku ryhmä huutaa, niin vastapuolella oleva yksilö tai yksilöt ajautuvat ajattelemaan: ”Syökää minut sitten”. Ja kuitenkin puolin ja toisin pitäisi antaa aikaa ja tilaa kuuntelulle ja asialliselle keskustelulle. Monimielipiteiselle ilmastolle. Pitäisi pystyä rakastamaan.
Viime sunnuntain tekstissä Jeesus antaakin meille aika napakat toimintamallit.
Vihamiehiä pitäisi rakastaa, itseä kiroavia pitäisi siunata ja rukoilla niiden puolesta, jotka itseä herjaavat. Aika tiukkaa asiaa tämän päivän yksilön omien oikeuksien yhteiskunnassa. Oletko mahdollisesti rukoillut mediamyrskyssä itsellesi vastakkaisen osapuolen puolesta? Siunannut sinun tekstiäsi tai mielipiteitäsi ivallisesti kommentoinutta? Niinpä. Luulen, että se on itse kullekin äärimmäisen vaikeaa. Ja kuitenkin Jeesus ohjaa meitä rakastamaan. Jeesus tiivisti rakkauden lain kultaiseen sääntöön, joka kuuluu: ”Niin kuin te tahdotte ihmisten tekevän teille, niin tehkää te heille.”
Kivojen ihmisten ja ystävien kohdalla tämä ei ole vaikeaa. Meillä on ympärillä eri
määrät perhettä, ystäviä ja tuttavia, joiden kaunis kohtelu on helppoa ja rakastaminen
vaivatonta. Silti kultainen sääntö näyttäytyy usein meille nykyihmisille laskelmoinnin
mahdollisuutena. Kun lainaan autoani tänään naapurille, voin velvoittaa hänen lainaavan omaansa minulle ensi viikolla. Eräs tuttavani tokaisi minulle kerran, että pyyteettömiä ihmisiä ei ole olemassa. Ja jos onkin, niitä on äärimmäisen harvassa.
Silti Jeesus opastaa meitä pyyteettömyyden ja rakkauden tielle. Eikä minkä
tahansa rakkauden, vaan sellaisen, joka pitää sisällään kaikki ihmiset, ne kaikista
ärsyttävimmät, hermoja koettelevimmat ja sinua kohtaan ilkeät ihmisetkin. Myös ne, jotka on lynkattu mediassa, ja ne, jotka ovat saaneet elämänsä superumpisolmuun ja ne, jotka kärsivät rangaistustaan vankilassa. Miksi meidän näin pitäsi tehdä? Siksi, että haluamme itsekin olla rakasettuja ja hyväksyttyjä – kokonaisia ja todellisia. Haluamme, että meitä arvostetaan. Juuri tähän Jeesus meitä ohjaa.
Apua! Usein meistä ei yksinkertaisesti ole tähän – tai ainakin epäonnistumme
harva se päivä, jos koetammekin pyytettömästi rakastaa niitä ikäviäkin ihmisiä. Mutta juuri tässä Jeesus tulee luoksemme ja kuiskaa: “Minä tiedän, ettet aina pysty, mutta minä pystyn ja rakastan sinuakin ihan valtavasti.“

 

Kukka Salmio-Virta

HEI, LÖYSIT KIINNOSTAVAA SISÄLTÖÄ!

Kirjaudu sisään tai luo tunnukset ilmaiseksi.

Kommentoi

XHTML: Voit käyttää näitä tägejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>