Pienikin piha voi olla upea kukkaloistoineen. Vasta kaksi vuotta nykyisessä kodissaan asunut Outi Pelto on muurannut asuntonsa edustalle kukkapenkin perinteisille perennoille. Portin sisäpuolella avautuu pieni pelargoniakeidas, jossa kukkii pelargonioita aina perinteisemmistä hieman
harvinaisempiin lajikkeisiin.
– Minun mielestäni ne ovat kivoja ulkokukkia. Jos minulla olisi isot ikkunat, niin ehkä niitä voisi pitää sisälläkin, Pelto kertoo.
Vanhin Pellon pelargonioista on kukkien iässä todella vanha, 25-vuotias. Pelto muistelee muidenkin olleen pieniä samaan aikaan kuin hänen lapsensakin. Kukat ovat kulkeneet parissa muutossa Pellon mukana paikasta toiseen.
Pakkasten lähestyessä Pelto pakkaa kukkansa auton perään ja kuljettaa ne Nahkatehtaalle ”toiseen kotiinsa” talvehtimaan. Pelto ei pidä kukkien kuljettelua raskaana fyysisesti saati henkisesti. Muovinen ruukku tekee valtavan kokoisesta pelargoniasta yllättävän kevyen.
Talvehtimisen onnistumisen salaisuudeksi Pelto kertoo viileän lämpötilan ja luonnon valon.
– Ne ovat minulla Nahkatehtaalla ikkunalla ja kastelen niitä harvakseltaan. Merileväuutetta annan niille kerran parissa kuukaudessa.
Kuninkaallinen kukka
Viialaan 28 vuotta sitten muuttanut Rovaniemen entisestä maalaiskunnasta kotoisin oleva Pelto kutsuu pelargonioitaan leikillisesti vanhoiksi rouviksi tai neideiksi niiden iän ja olemuksen perusteella.
– Tämä tähtipelargonia on ihan neiti ja nuo isot lohenpunaiset ovat vanhoja rouvia, Pelto kertoo pilkettä silmäkulmassaan.
Pelto on myös antanut pelargonioilleen nimiä. Kastelukannun muotoisessa ruukussa on keskikokoinen Tyyne, valtava lohenpunakukkainen Pellon muiden samanväristen kukkien kantaemo on Hilma. Pinkkikukkainen tähtipelargonia on nuorekas Zara ja isohko vaaleanpunakukkainen on 15-vuotias Ingridi.
– Ingridi on kuninkaallinen. Lajike tuotiin Tanskan hoviin Ranskasta 1700-luvulla, ja Suomeen herrasväen pelakuu on tuli Ruotsin kautta 1900-luvun alussa, Pelto kertoo kukan historiaa.
Lisäksi pihasta löytyvät muun muassa Sofia, Elisa, Namu, Hellikki, Tepa ja Lyyti.
Vaikka Pelto on kiintynyt kukkiinsa hän toteaa, että niin höpsö hän ei ole, että juttelisi niille. Pelargonioiden hoidonkin hän kertoo tekevänsä kuin toisella kädellä. Vettä ne saavat pari kertaa viikossa. Siltikin, tai juuri siksi, kukat kukkivat iloisesti.
Pellon innostus pelargonioita kohtaan on lähtenyt hänen äidinäidiltään, jolla oli valtavia pelakuita.
– Joku joskus sanoi, että meillä on kukkataika, Pelto hymyilee.
Ystäviltä saadut rakkaita
Pelargonioiden lisäksi Pellon hellässä huomassa kasvaa 35-vuotias kevätkaktus, jossa Pelto laski keväällä olevan 205 kukannuppua. Tätä Pelto kutsuu Vaasan kaunottareksi, koska mukaan Pellon matkaan se on tullut hänen asuessaan Vaasassa.
Monilla muillakin Pellon kasveilla on mukavia muistoja. Lehtikaktus Aatu on peräisin Rengosta, jossa vietettiin tyttärenpojan Aadamin ristiäisiä. Tuolloin kaktus oli vain yksi oksa. Pelto suunnittelee antavansa kaktuksen jonain päivänä tyttärenpojalleen.
Kodin onni, tai onnenapila on peräisin Pellon omalta äidiltä. Pelto on saanut monta perennaa myös ystäviltään.
– Kun kasveja saa hyviltä ystäviltä, niistä tulee rakkaita. Niihin kiintyy.
