Nahkiala järven rannalla nosteltiin lauantaina raparperimehumaljoja, maisteltiin cocktailherkkuja ja macaron-leivoksia. Rannalla pidettiin puheita ja jaettiin kukkia. Ja kun virallinen osuus oli saatu taputeltua, väki kirmasi ihmettelemään taiteilijoiden tekemiä teoksia pitkin rantaa.
Lapset toivat mutkattomuudellaan tapahtumaan oman säväyksensä. Heitä oli paljon, eikä pelkästään yleisössä vaan myös taiteen tekijöinä. Monet olivat saapuneet tapahtumaan koko perheen voimin. Lapset juoksivat innoissaan teokselta toiselle katsellen ja kysellen.
Nuorille taiteilijoille ilta oli varmasti todella suuri ja jännittävä. He saivat olla hetken kaiken keskipisteenä ja esitellä teoksiaan isolle yleisölle.
Epäilemättä taide tuli samalla lähemmäksi kaikkia nuoria. Taiteilijat loivat esimerkin, jota muut voivat seurata. Taidetta ei tarvitse suorittaa tietyllä kaavalla. Se voi olla hauskaa ja näppärää. Pienistä oivalluksista rakennettua katsottavaa.
Negatiivinen huomio tapahtumassa oli se, että ensimmäinen tihutyö oli jo tehty. Yhdestä työstä, Memento Akaasta, oli viety ja rikottu osia. Tuottaja-kuraattori Mirva Juntunen kertoi, että nuorten kanssa oli puhuttu jo ennakkoon mahdollisuudesta, että töitä tullaan rikkomaan. Ympäristötaidenäyttelyssä myös luonnon voimat saattavat rikkoa teoksia, kuten oli käynyt Noora-Maija Tokeen Rukoilevat adorantit -teokselle. Tuuli oli riepotellut ja rispaannuttanut lakanoita, joihin oli painettu ihmisvartalolla kuvia.
Lapsenomainen mutkattomuus kuvaa myös järven rannalle kohonneen näyttelyn tavoitettavuutta, sillä näyttelyyn voi mennä kuka tahansa ikään ja vaatetukseen katsomatta. Pienten poikien ja tyttöjen vanhemmille ei varmasti tule mieleen viedä jälkikasvuaan taidenäyttelyyn, jossa äänentason ja käyttäytymisen tulisi olla hillittyä. Ainakin he tietävät, että teoksia ei voi katsella rennosti rauhassa. Näkymässä se onnistuu, kun lasten voi antaa juoksennella ympäriinsä. Samalla kynnys taidetta kohtaan madaltuu ja kokemus taidenäyttelystä jää takaraivoon positiivisena. Muutaman vuoden päästä perheen kesken voikin jo kokeilla taidegallerioissa käymistä.
Lapsiperheellisen näkökulmasta Näkymä on vain yksi kiva juttu Akaassa, josta löytyy paljon toimintaa lapsille myös kesäaikaan. Urheiluseurojen koulut kutsuvat oppimaan uutta, paikallisten MLL:n yhdistysten leikkikentät ja puistotreffit tuovat päiviin sosiaalista kanssakäymistä. Partiolaisten leirit tutustuttavat luontoon.
Vapaa-aika on siis Akaassa hallinnassa, mutta arjen koittaessa synkät pilvet näkyvät horisontissa. Koulujen ja päiväkotien sisäilmaongelmat olisi saatava jo kuntoon.
Siitä linkittyy varmasti myös luku 154 ainakin osittain. Sen verran ihmisiä muutti viime vuoden aikana pois Akaasta. Onko Akaalla varaa menettää joka vuosi iso joukko veronmaksajia, koska tuohon määrään heitä varmasti mahtuu jo aika monta.
