Peruna piti nälän loitolla 1918

Peruna saapui Suomeen saksalaisten peltiseppien mukana 1730-luvulla. Perunan käyttö yleistyi Suomessa vasta sen jälkeen, kun Pommerin sotaan vuosina 1757–1762 osallistuneet suomalaiset olivat tutustuneet siihen Saksassa. Peruna levisi lähes koko Suomeen.

Perunan multaukseen käytetty sahra 1917käytössä. Museovirasto.

Pienviljelijöille peruna sopi hyvin, sillä se tuotti enemmän ruokaa pinta-alaan nähden kuin vilja. Sitä pystyi viljelemään sellainenkin, jolla ei varsinaisesti ollut viljelymaita. 1800-luvulle tultaessa peruna oli yleistynyt niin, että se oli tärkein arkiruoka leivän ja puuron ohessa.

Tammikuussa uskottiin perunoiden riittävän

Ahdinko oli alkanut jo kesän 1917 huonosta sadosta saman vuoden syksyn levottomuuksista. Vielä tammikuussa 1918 oli perunoiden uskottu riittävän kevään yli. Näin ei kuitenkaan käynyt sisällissodasta ja heikosta omavaraisuudesta johtuen. Ulkomailta ei saatu täydennystä, sillä sisällissota aiheutti tuontikiellon. Myös ryöstelyretket keväällä 1918 tyhjensivät perunavarastoja. Toukokuussa 1918 punaiset tunkeutuivat Toijalan elintarvikelautakunnan varastoon vieden sieltä perunoita.

Paras apu oma apu, kirjoittaa Toijalan Sanomat kesäkuussa 1918. Kaupunkien valtuustoille ja elintarvikelautakunnille, maalaiskuntien elintarvelautakunnille ja maaseudun teollisuuslaitosten isännistölle elintarvikehallitus oli lähettänyt kehotuksen, että he järjestäisivät mahdollisuuden palstaviljelyyn kaikille, joilla ei ole omaa viljelysmaata:

Ja mitä vakavimmin kehoitetaan siis kaikkia, joilla ei ole omaa maata, hankkimaan itselleen sopivan suuruiset viljelypalstat ja viljelemään niillä perunoita ja juurikasveja. (Toijalan Sanomat 15.6.1918)

Toijalassa perunarutto uhkasi syksyllä 1918 tulevaa satoa, jota yritettiin pelastaa mm. seuraavasti: Perunanvarret leikataan noin viikkoa ennen perunannostoa. Nosto koitetaan suorittaa kuivalla, vahvakuorisena ja kohtuullisesti jäähtyneestä maasta. Kuoren parantumiseksi, tullakseen vahvemmaksi tauteja vastaan, on hyvä pitää perunoita muutamia päiviä jäätymiseltä ja auringolta suojatussa, tuulisessa paikassa kuivalla alustalla. Siemenperunat otetaan vähimmän ruton saastuttamalta paikalta, parhaista juurakoista ja pienet, epäsäännölliset, loukkaantuneet ja varsinkin tautiset huolellisesti erottaa.  (Toijalan Sanomat 28.9.1918)

Syksyllä 1918 säännöstelyyn piiriin joutuivat vastavalmistuneet perunat ja myös perunajauhot. Samaan aikaan järjestettiin peruna- ja juurikasvisadon inventointi. Käytännössä perunoiden täysimittaista säännöstelyä oli vaikea toteuttaa. Perunoita oli lisäksi hankala kuljettaa ja varastoida suuremmissa erissä. Elintarvikelautakunnilla säilyi oikeus myöntää yksityisille ostolupa suoraan tuottajilta.

Perunan kulutus ei ollut tiukan säännöstelyn alaisena, ja sitä oli saatavilla toisin kuin muita juurikasveja. Monin paikoin perunalla korvattiin muiden elintarvikkeiden niukkuutta. Peruna oli jo ravitsemuksellisestikin tärkeä elintarvike. Olihan sillä monina kriisiaikoina torjuttu keripukkia. Perunan voi sanoa pelastaneen kansan nälänhädältä 1918.

Lähteet:

Rantatupa, Heikki 1979: Elintarvikehuolto ja -säännöstely Suomessa vuosina 1914–1921. Jyväskylän yliopisto, Jyväskylä.

Toijalan Sanomat 11.5.1918, 15.6.1918, 17.8.1918, 28.9.1918 ja 12.10.1918

Tuula Vuolle-Selki

Filosofian tohtori ja tietokirjailija

 

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?
Monet artikkeleistamme ovat vain rekisteröityneille lukijoille. Luo tunnukset, niin pääset lukemaan enemmän. Rekisteröityminen on helppoa ja maksutonta.

Kommentoi

XHTML: Voit käyttää näitä tägejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>