Pysähdy hetkeksi: Tiedemiehen hybris

Luin kiinnostavan kirjan Sapiens, Ihmisen lyhyt historia, jonka on kirjoittanut Yuval Noah Harari. Kirja on kansainvälinen menestysteos, joka on käännetty 40 kielelle. Lähes 500-sivuisessa teoksessaan Jerusalemin heprealaisen yliopiston maailmanhistorian opettaja käy ihmisen historian evoluution näkökulmasta. Kirjoittajan maailmankatsomus on biologinen ja usko Jumalaan nähdään pelkästään mielikuvituksen tuotteena.

Harari käyttää itse paljon mielikuvitusta kirjoittaessaan hyvin yksityiskohtaisesti ihmisen kehityksen eri vaiheista. Kerronnassaan hän käyttää sensaatiomaisia tieteellisiä tulevaisuuden kuvia. Hän mainitsee, että ottamalla neandertalilaisen dna:ta ja istuttamalla se munasoluun voitaisiin tämä sukupuuttoon kuolleen ihmislajin edustaja synnyttää uudelleen eloon ihmisten tutkittavaksi. Yhdysvalloissa on jo moni nainen ilmoittautunut vapaaehtoiseksi synnyttäjäksi.

Hänen provokatiivinen, populistinen ja silti tieteellinen tyylinsä osuu markkinarakoon, joka kirkonkin pitäisi löytää. Ainakin meidän pitäisi kyetä keskustelemaan niiden kanssa, jotka ovat omaksuneet Hararin biologisen maailmankatsomuksen. Kristillisellä maailmankatsomuksella on edelleen vankat kannattajat ja myös perustelut, vaikka Harari ei kirjassaan niitä huomioi.

Hararin tieteelliset ansiot ovat kiistattomat, mutta hän on tiedemiehenä ”joko tai” kun voisi olla ”sekä että”. Hän ei kykene näkemään mitään yhteyttä alkuräjähdyksen ja luomisen välillä. Ihminen on hänelle pelkkä ihmislajiin kuuluva eläin, eikä suinkaan tietoinen Jumalan kuva. Ihmiseläimelle hän ei anna mitään korkeampaa tarkoitusta. Kaikki on sattumaa, kehityksen tulosta ilman mitään suunniteltua päämäärää.

Yritin päästä Hararin nahkoihin ja pari päivää ajattelin hänen tavallaan. Iltalenkillä tuumasin, että vastaani tulevat ihmiset ovatkin eläimiä ja että minäkin olen eläin. Huomasin että se herätti minussa joitakin alkukantaisia vaistoja, joista en oikein pitänyt. Nukkumaan mennessäni kuvittelin, että kuoleman jälkeen kaikki päättyy siihen. Ei ole mitään iankaikkista elämää. Kaikki jumalat ovat mielikuvituksen tuotteita, joita ei oikeasti ole olemassa.

Huomasin että pyrkiessäni omaksumaan Hararin maailmankatsomusta tulin masentuneeksi. Tunsin turhautuneisuutta, ärtymystä ja mielipahaa. Olin suunnattoman pettynyt, masentunut ja turhautunut. Jos ihminen on Hararin kuvaama olio vailla tarkoitusta, mikä on sitten se tietoisuus, joka on minussa. Se on paljon enemmän. Sillä on yleviä päämääriä, eikä sen tarkoitus ole suinkaan tuhota vaan rakastaa, luoda uutta. Se on matkalla kohti jotakin ja se on täysin tietoinen jumaluudesta, jonka kieltäjää jo muinaiset kirjoittajat kutsuivat täysin mieltä vailla olevaksi.

Jos Hararin teosta pitäisi analysoida yhdellä sanalla niin se olisi hybris. Hän lankeaa ylimielisyyteen kyetäkseen antamaan lähes kaikelle tieteellisen selityksen. Tässä innossa ja dollarin kuvat silmissä hän on julkaissut kirjalleen jatko-osan, Tulevaisuuden lyhyt historia, joka odottaa jo lukemista kirjahyllyssäni. Siinä Harari asettuu lopullisesti Jumalan osaan.

Tero Kuparinen

Kirjoittaja on Akaan seurakunnan kappalainen

HEI, LÖYSIT KIINNOSTAVAA SISÄLTÖÄ!

Kirjaudu sisään tai luo tunnukset ilmaiseksi.

Kommentoi

XHTML: Voit käyttää näitä tägejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>