Pysähdy hetkeksi: Myöhästymisiä

”Hei, tulin katsomaan Maijaa (nimi muutettu) ja tuomaan hänelle pienen joulutervehdyksen”, huikkaan sairaanhoitajalle käytävältä. Hän menee oudonnäköiseksi ja kysyy: ”Oletko omainen?” Minä vastaan: ”Ei, en ole, olen seurakunnan pappi ja olen käynyt tapaamassa Maijaa välillä. Viime kerrasta on kyllä aikaa, mutta juttelin hänen kanssaan viime viikolla ja kerroin tulevani käymään. Onko Maija vielä samassa huoneessa?”

Tässä vaiheessa olisi pitänyt arvata, että jotain on tapahtunut. Jotain peruuttamatonta. Sairaanhoitaja katoaa akvaariohuoneeseen ja kysyy kollegoiltaan: ”Voiko hänelle kertoa?” Kuulen, kuinka hänelle vastataan: ”Kerro vaan.”

Sairaanhoitaja palaa takaisin. ”Maija kuoli tunti sitten.”

Kylmä aalto kulkee lävitseni. Myöhästyin. En anna sinulle enää koskaan joulutervehdystä. Siellä, missä sinä olet, on ikuinen joulu.

Koulutuspäivillä näen sinut kaukaa. Pelkästään esittelyssä sinusta välittyy sellainen fiilis kauas, että sinulle voi tulla juttelemaan, jos on jotain huolia. Muistan sinut kesäteologityöpaikastani kauan sitten. Emme olleet koskaan samalla rippileirillä, mutta opin tuntemaan sinut kahvipöytäkeskusteluissa. Tiedän, että olet pidetty ja luotettu työkaveri. Ensi kerralla syksyn koulutuspäivillä tulen nykäisemään sinua hihasta ja kerron, miten arvostan sinua. Mahdatko edes tietää, miten paljon sinusta työpaikallasi pidetään?

Avaan Facebookin ja huomaan ystäväni seinällä ilmoituksen menehtyneestä työkaverista. Paha aavistus hiipii mieleeni, ja lähetän ystävälleni viestin. Hänen vastauksensa on: ”Se oli Mika (nimi muutettu). Hän kuoli yllättäen sunnuntaina.”

Kylmä aalto kulkee jälleen lävitseni. Myöhästyin. Ei tule seuraavaa tilaisuutta nykäistä sinua hihasta. Sinä olet siellä, missä ei tarvitse miettiä työehtosopimuksia. Sinä olet siellä, missä kaikilla on hyvä mieli ja lempeät tuulet puhaltelevat.

Älä myöhästy kuten minä niin usein. Rakasta, halaa, hymyile, naura, iloitse, muista, käy katsomassa, huomioi, välitä, kerro, miten tärkeä toinen ihminen on sinulle ennen kuin on liian myöhäistä. Se nimittäin sitten harmittaa eikä asialle voi enää tehdä mitään.

Rakas Jumala, anna minulle kykyä nähdä, mitkä asiat elämässäni ovat todella tärkeitä ja mitkä eivät.  Auta minua jättämään vähemmälle kaikki sellainen, mikä ei ole tarpeen. Aamen.

Riina Saastamoinen

Kirjoittaja on Kylmäkosken kappalainen

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?
Monet artikkeleistamme ovat vain rekisteröityneille lukijoille. Luo tunnukset, niin pääset lukemaan enemmän. Rekisteröityminen on helppoa ja maksutonta.

Kommentoi

XHTML: Voit käyttää näitä tägejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>