Vankileireillä punaisia yritettiin kasvattaa isänmaataan rakastaviksi kunnon kansalaisiksi, eli saada heidät muuttamaan poliittinen vakaumuksensa. Esimerkkinä Edvard Metsolasta on Tammisaaressa tehty seuraavia merkintöjä:
22.9.1919 Sanoo omaavansa maailmankatsomuksen, joka on porvarillista maailmankatsomusta aivan vastakkainen. Hyvin suulas ja epämiellyttävä.
25.9.1919 Jyrkkä puoluemies. Pysyy omissa periaatteissaan ja on aina valmis väittämään vastaan ja kumoamaan toisia mielipiteitä. Voitaisiin koettaa ”selliopetuksella” mutta en usko että auttaa.
23.9.1919 Johtokunta määrännyt vankeinhoidollisista syistä toistaiseksi selliin.
27.10.1919 Ensin teki hyvinkin inhottavan vaikutuksen mutta kun pakisin hänen kanssaan löysin hänestä itsenäisen ja verrattain järkevän miehen, joka sanoo, että vallankumousta (ja siihen liittymistä) ei päätetä vaan se syntyy itsestään. Puoluemies, sosialisti, mutta ei anarkisti eikä vallankumouksen ihailija. Mielipiteitä ei voi muuttaa kovuudella mutta ehkä pakottamalla (rupesi itkemään puheillani ollessaan).
7.11.1919 Tuomittu luvattomien esineiden hallussa pitämisestä (kello).
20.1.1920 Ei pahannäköinen, vähän katkerahko. Ei aseellisen kapinan kannattaja. Kelvollinen räätäliukko. Astuu arvokkaasti. Otettu pois sellistä.
1.9.1921 Näyttää olevan aika jäykkäniskainen kommunisti.
30.11.1921 ehdoll. vapautettu.
Edvard Metsola syntyi vuonna 1871 Toijalassa muurari Kustaa Oslanderin perheeseen. Vuonna 1919 hän oli ollut täällä räätälinä 16 vuotta eli 1900-luvun alusta lähtien. Eläminen vaurastui kaiken aikaa, sillä hänellä oli neljän tynnyrinalan palsta ja oma rakennus.
Edeltävistä vuosikymmenistä tiedämme vain, että hän oli käynyt kansakoulun. Sen jälkeen hän oli ollut käsityökoulussa Tampereella, räätäliakatemiassa ja iltakurssilla Berliinissä ja kirjanpitokurssilla Tukholmassa ja lopulta osuustoimintaopistossa Helsingissä.
Sosialistiset puolueet olivat tuohon aikaan jo vakiintuneita Saksassa ja Ruotsissa. Ehkä iltakurssi Berliinissä oli poliittinen. Edvard Metsola palasi ulkomailta valmiina sosialistina. Tätä vakaumusta eivät taloudellinen nousu enempää kuin vankileirin ”kasvattajat” tai kolme kuukautta yksinäissellissä horjuttaneet.
Edvard Metsola kuoli miltei satavuotiaana 14.6.1971.
Sarjaa kirjoittaa historioitsija Martti Favorin.
martti.favorin@pp.inet.fi
