Toijalan Eräveikot täytti 90 vuotta

Partio haastaa ottamaan vastuuta

Partiolippukunta Toijalan Eräveikot vietti sunnuntaina 90-vuotissyntymäpäiviään Toijalan yhteiskoululla juhlavin menoin. Monissa juhlapuheissa korostettiin partion antavan lapsille ja nuorille mahdollisuuden oppia, kokeilla ja ottaa vastuuta. Tätä sanomaa toteutettiin myös itse juhlassa, jonka juonsivat nuoret partiolaiset Leo Boström ja Vilma Isokoski. He vetivät myös ToEr -talk show´n, jonka sohvalle ensimmäiseksi haastateltavaksi pääsi 30 vuotta lippukunnanjohtajana toiminut Matti Holkeri. Partiotaipaleellaan mieleenpainuvimmaksi kokemukseksi hän nimesi aivan ensimmäisen luontoretkensä Rätönniemeen todennäköisesti vuonna 1948.

– Sinä päivänä satoi vettä, ja olimme kuin uitettuja koiria, eikä tuolloin ollut vielä mitään teknisiä vaatteita. Mutta olimme into piukassa ja saimme sytytettyä nuotionkin, Holkeri muisteli.

Nykypäivään siirryttäessä Holkeri totesi, että partio ei ole 60 vuoden aikana muuttunut juurikaan. Varusteet sen sijaan ovat. Esimerkiksi nykyiset muoviköydet vaativat paremmat solmut pysyäkseen kiinni.

Turvallinen yhteisö kasvulle

90 vuotta on pitkä aika ihmiselämässä. Se on pitkä aika myös järjestön elämässä. Jo 90 vuoden ajan Toijalan Eräveikot on säilyttänyt elinvoimaisuutensa ja tarjonnut toijalalaisille lapsille ja nuorille hyvää tekemistä. Näin kiteytti Hämeen Partiopiirin johtaja Tytti Lindroos juhlapuheessaan.

Lippukuntana Toijalan Eräveikot ei ole myöskään mikä tahansa. Se on Hämeen piirin suurin lippukunta. Lindroosin ensimmäinen lähempi tutustuminen Eräveikkoihin oli kesäleirillä, jossa hän näki hienojen perinteiden voiman, nuorten vastuunottamisen ja aikuisten roolin tukijoina.

– ToEr näyttäytyy turvallisena lippukuntana, jossa jokaisen on helppo kokeilla uusia haasteita, harjoitella johtamistaitojaan ja jossa on ilo harrastaa, Lindroos totesi.

Hän kertoi, että partion tehtävänä on kasvattaa lapsista ja nuorista vastuunsa tuntevia ja aktiivisia ihmisiä. Partion päämäärä on säilynyt vuosien saatossa, vaikka yhteiskunta ympärillä on muuttunut. Toimintatavat partiossa ovat muuttuneet, mutta perimmäinen tarkoitus on edelleen sama: tarjota lapsille ja nuorille turvallinen yhteisö kasvaa, oppia tekemällä ja haastaa itseään.

– Partiossa opitaan toimimaan erilaisten ihmisten kanssa ja arvostamaan muita ihmisiä. Partio auttaa löytämään omat vahvuudet ja myös heikkoudet ja opettaa tukeutumaan muihin ihmisiin. Partiossa opitaan monia taitoja, jotka ovat hyödyllisiä muussa elämässä, Lindroos kertoi.

Piirijohtaja toivoi, että mahdollisimman monella olisi mahdollisuus kokea partiossa elämyksiä, seikkailuja, onnistumisia ja haasteita. Hän uskoo, että partion avulla voidaan rakentaa parempaa maailmaa ja mitä enemmän partiolaisia on, sitä paremmin tavoitteeseen voidaan päästä.

Yleisökin pääsi irrottelemaan

Seuraavaksi talk show´n sohvalle pääsivät istumaan kolme entistä entinen lippukunnan johtajaa: Saana Koskinen, Mika ”Luke” Luukkanen ja Anna Kuitunen. Luukkanen arveli partioharrastuksensa alkaneen siitä, että hänen isänsä oli ollut keksittävä pojalleen jotain tekemistä. Partiossa häntä alkoi kiehtoa vastuun ottaminen.

– Tuskin olisin valinnut opettajan ammattia ilman partiota.

Kuituselle parasta partiossa ovat olleet kaikki ihmiset. Partiosta hän on saanut laajan verkoston ystäviä ja onpa hän löytänyt puolisonkin harrastuksensa kautta. Koskinen taas kertoi päätyneensä partion pariin ”sukuvian” vuoksi. Terveiset lähtivät lavalta katsomoon, jossa oma äiti istui.

– Partio on antanut paljon eväitä elämään, kokemuksia ja ystäviä.

Vauhdikkuutta juhlaan toi Luukkasen vetämä leikki, joka laittoi liikettä yleisöönkin. Partiopiireissä Waddam Shuuksi nimetyssä leikissä ”johtaja” suoltaa siansaksalta kuulostavaa puhetta, johon on liitetty liikkeitä. Muiden leikkijöiden on tehtävä ja puhuttava perässä, tai ainakin yritettävä.

Tärkeimmät matkat valvottavat

Viimeisen puheenvuoron sai nykyinen lippukunnanjohtaja Ellinoora ”Ellis” Hakala, jolla partiolaisuus myös kulkee suvussa. 90 vuotta sitten hänen isoisoisänsä Jonni Helpiö oli lippukunnanjohtaja.

– Voisi luulla, että sukurasitteet ovat pakottaneet minut partioon, mutta niin ei ole. Äitini vain oli suunnitellut ilmoittavansa minut partioon, kun olin ensimmäisellä luokalla. Valitettavasti ilmoittautuminen kuitenkin unohtui enkä päässytkään ensimmäisenä sudenpentuvuonna mukaan. Onneksi toisena vuonna äiti kuitenkin yritti uudelleen ja pääsin mukaan partioon! Ja sillä tiellä ollaan edelleen, Hakala kertoi.

Hän paljasti myös, että oli kirjoittanut puhettaan jo kuukausi sitten keskellä yötä, kun ei ollut saanut unta. Hakala myönsi, että stressaaminen ja päänsä vaivaaminen voi kuulostaa epämieluisalta, mutta tuon yön jälkeen hän oivalsi, miten äärettömän tärkeä, rakas ja kokonaisvaltainen harrastus ja elämäntapa partio on.

– En hyvä yleisö tässä hetkessä ja tilanteessa pysty teille kuvaamaan ja kertomaan kaikkea sitä, mitä olen Toijalan Eräveikoista oppinut johtamisesta, luonnosta ja ympäristöstä, toisten kunnioittamisesta, vastuun ottamisesta, leikistä ja naurun tärkeydestä ja ennen kaikkea ystävyydestä. Se mikä on kantanut meidän suuren ja alati kasvavan lippukunnan läpi näiden 90 toimintavuoden läpi, täytyy jotenkin liittyä näihin minunkin kokemiini asioihin, Hakala puhui.

Hän oli myös varma, ettei ollut ainoa, joka on kokenut ja oppinut unohtumattomia asioita partiossa. Hakalasta oli tärkeää tulevaisuudessakin muistaa ne asiat, jotka ovat partiossa ja Toijalan Eräveikoissa, jotka saavat ihmiset jatkamaan, kannattelemaan ja kehittämään harrastusta. Keskiössä ovat nuoret, jotka tahtovat kehittyä ja ottaa vastuuta. Hakala ei unohtanut kuitenkaan myöskään kaikkia toimijoita, jotka tukevat toimintaa.

– Kilta, aikuiset, vaeltajat, samoajat, tarpojat, seikkailijat, sudenpennut, kaikki nykyiset ja entiset johtajat, tukijoukot kotona ja maailmalla, kaikki partion ystävät olemme osa tätä 90 vuoden matkaa, ja tahdon sydämeni pohjasta kiittää jokaista siitä, että olette mahdollistaneet sen minulle ja sadoille muille Toijalan seudun lapsille ja nuorille, Hakala kiitteli ja jatkoi:

– Vaikka välillä tärkeimmätkin matkat uuvuttavaa ja valvottavat, ovat ne kulkemisen arvoisia ja tahdon olla teidän kanssanne matkalla mukana viemässä Toijalan Eräveikkoja kohti uutta ja tulevaa.

Juhlassa jaetut ansiomerkit:

Pukkimuistaminen: Touko Sirkesalo

Vuoden ToEr 2017: Sari Lajusuo

Louhisudensoki: Maisa Hokkanen

Collanin soljet: Päivi Hakkio, Mia Kylen, Timo Strömmer

Hämeen piirin pronssinen ansiomitali: Sami Rantala, Mari Koiranen, Mikko Pelonen ja Laura Ahvenjärvi

Hämeen piirin hopeinen ansiomitali: Raimo ”Ama” Antila

Suomen partiolaisten hopeinen ansiomitali: Paavo ”Pave” Helenius ja Anna Kuitunen.

TERVE!

Tämä sisältö on lehden tilaajille.