Pietarin diplomaatit jumiutuivat maaliskuussa 1918 Toijalaan

Pietarissa toimineet Iso-Britannian, Kreikan, Ranskan, Belgian, Portugalin, Serbian ja Romanian lähetystöjen henkilökunnat päättivät Venäjän helmikuun vallankumouksen jälkeen lähteä maasta. Kaiken kaikkiaan noin 200 henkeä lähetystöjen henkilökuntaa matkusti junalla Suomeen aikoen poistua kotimaihinsa joko Tornion tai Porin Mäntyluodon sataman kautta.

Toijalan rautatieasemalla päivysti sisällissodan aikana myös punaisten panssarijunia, jotka lähtivät komennuksille aina Vilppulaan asti.

Iso-Britannian lähetystön henkilökuntaa kuljettanut juna pääsikin punaisten ja valkoisten rintamalinjan läpi , mutta toinen juna pysäytettiin Tampereelle, missä Punaisen kaartin ylipäällikkö, bolsevikkipuolueen jäsen ja Leninin ystävä Eino Rahja ilmoitti, että lähetystöjen junan on palattava Toijalaan odottamaan.

Juna tuli Toijalan asemalle 10.3.1918. Odottaminen venyi kahdeksi viikoksi. Osa lähetystöjen henkilökunnasta sai yöpymispaikan paikallisten asukkaiden luona. Entisessä oluttehtaassa asunut kauppias Joonas Hyyrynen otti luokseen kreikkalaisen diplomaattiperheen, muiden perheisiin sijoitettujen olinpaikoista ei juuri ole kerrottu.

Akaan hätä hellytti Ranskan lähettilään

Itsekin vaikeassa tilanteessa ”ikäwällä Toijalan asemalla” ollut Ranskan suurlähettiläs Joseph Noulens ymmärsi akaalaisten hätää. Hän lahjoitti Toijalan työväenyhdistykselle ja Punaiselle Ristille kummallekin 500 markkaa.

Lauantaina 23.3. Eino Rahja ilmoitti, että lähetystöväki saa lähteä Mäntyluotoon, mutta saapui itse

seuraavana päivänä Toijalaan ja oli muuttanut mieltään. Nyt pitikin palata Helsinkiin.

Italian suurlähettiläs Morra di Lavriano ja Ranskan suurlähettiläs yrittivät Toijalan asemalaiturilla punaisten panssarijunan ja oman junansa välissä neuvotella Rahjan kanssa. Heikoin tuloksin.

Lähetystöväki haettiin majapaikoistaan ja ohjattiin aseistettujen vartijoiden johdolla junaan, joka lähti etelään. Osa lähetystöjen väestä jäi Helsinkiin, osa jatkoi takaisin Pietariin. Sieltä osa matkusti Vologdan kautta Muurmanskiin ja sieltä kotimaihinsa.

Ranskan suurlähettiläs Joseph Noulens lahjoitti sekä Toijalan työväenyhdistykselle että Punaiselle ristille rahaa.

Jyryn ja jylhän näköisen panssarijunan tukikohtana oli ollut Toijala, josta käsin sen oli määrä pitää punaisten hallussa Lempäälän ja Tampereen välinen rataosuus. Koska valkoiset katkaisivat radan Lempäälässä, panssarijuna ei päässyt osallistumaan Tampereen taisteluihin. Se tuki punaisten taistelua tulittamalla valkoisten asemia noin kuusi kilometriä Lempäälästä etelään sijainneen Mattilan pysäkin paikkeilta.

Kotitarkastukset, viljan ja elintarvikkeiden sekä kuljetukseen tarvittavien hevosten pakko-otot ja takavarikot jatkuivat ja vaikeuttivat ihmisten elämää niin Akaassa kuin Sääksmäelläkin.

Taloja rakennetaan pulasta huolimatta

Vaikka olot olivat Akaassa sekasortoiset, löytyi paikkakunnalta halua ajatella elämää eteenpäin. Niin sanotuilla tavallisilla ihmisillä ei liikaa rahaa ollut, mutta joiltakin löytyi ylimääräistä talon rakentamiseen tai vanhan korjaamiseen.

Opettaja Vuorinen rakennutti vuonna 1918 itselleen hirsirakenteisen talon Kurvolantien varteen. Talossa toimi aikoinaan myös hammaslääkäri Brandersin vastaanotto ja talo on edelleen pystyssä vanhan Korkeamäen kaupan takana.

Vuorisen talo. Takana näkyy osa Hultin toisesta päärakennuksesta, joka paloi 1945-

Vuonna 1918 rakennettiin myös Hasian punatiilinen navetta, jonka suunnitteli rakennusmestariA. Aarnio, joka piirsi myös lisätiloja Rätön päärakennukseen.

Kansan Lehdessä 19.3. ilmoittaa akaalainen K. Aarnio myyvänsä ”kaksi käytettyä venettä ja pienemmän summan höylättyä lautaa”.

Laudoille saattoi löytyä käyttöäkin, mutta veneille tuskin maaliskuussa.

Saman lehden edellisessä numerossa etsi puolestaan heti töitä puutarhuri Aarne Laakso, joka kertoo olevansa ”nainut, monivuotisilla kokemuksilla ja kiitettävillä suosituksilla”.

Vuonna 1918 tuli Kylmäkoskelle valtiotieteen tohtori Friedrich Schuffert (myöhemmin Sumari) joka osti paikkakunnalla pari vuotta toimineen Oy Sampsa Ab:n osakkeet. Hän perusti siitä kahden ennestään tutun yrittäjän kanssa uuden yrityksen – Oy Kylmäkoski Ab:n. Myöhemmin Sumari osti lähes kaikki yhtiön osakkeet. Tehdas valmisti huonekaluja ja taloja myös ulkomaan vientiin. Parhaimmillaan tehdas työllisti noin 750 henkeä. Tehdas paloi toukokuussa 1963.

Tohtori Friedrich Scuffert perusti Kylmäkosken Asemakylään teollisuuslaitoksen, jossa oli muun muassa  Suomen suurin lasinalainen puutarha.

 

 

 

 

 

 

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?